Haaste: 1. Päivä

1. Lenkki: Varusteiksi valitsin juoksuvyön, jotta saan molemmat kädet vapaaksi. Karalle laitoin valjaat, jotta hihna ei niin helposti sotkeudu sen tassuihin.

Haaste 1.päivä 017

Lenkille lähtöä jo täytyi suunnitella aivan eri tavalla. Jos olisimme lähteneet, kuten normaalisti, ensimmäinen lanka olisi katkennut ulko-ovella. Nyt ennakoin ja tein Karalle mahdolliseksi onnistumisen. Koska Karalla on koulutettuja käytöksiä, hyödynsin niitä. Pyysin Karan istumaan ovella ja vapautin sen etsimään makupalat heti ovesta kuljettuaan. Ovesta kuljettiin hallitusti ja lanka säilyi ehjänä.

Haaste 1.päivä 018Haaste 1.päivä 019

Lenkillä huomasin, että jo aivan normaali hihnassakulkeminen vaatii panostusta. Vastaan ei tullut muuta, kuin pari autoa, joten houkuttimena oli ainaostaan maan hajut. Huomasin, että Kara usein uppoutui haistelemaan maata eikä huomannut, kun hiljensin vauhtia. Minulla ei ole tavoitetta saada Karaa lopettamaan maan haistelua, mutta haluan että se on tietoinen minun tekemisistä sitä tehdessään: hiljentää vauhtia, jos minä hiljennä, pysähtyy, kun pysähdyn, seuraa minua, jos vaihdan suuntaa jne.

Lenkin saldona oli yksi katkennut lanka:

Haaste 1.päivä 024

Tämä tapahtui, kun tein yhden koulutuksen perusvirheistä. Oletin, että koira tekee niinkuin haluan. Kun nyt kysyin koiralta, miten on, huomasin olevani väärässä.

Eli mihin lopputulokseen päädyin:

  • Minun täytyy vahvistaa Karan pysymistä lähelläni.
  • Minun täytyy vahvistaa Karan reagointia minun tekemisiini
  • Minun täytyy oppia olemaan olettamatta ja pysyä tosiasioissa

Aiemmin koin, että Karan hallinta on tärkeintä silloin, kun Kara ei ole hihnassa, mikä toki pitää paikkaansa. Olen myös ajatellut, että vapaanaollessa koiran hallinta on vaikein saavuttaa. Vapaanaollessa hallinnan olen  varmistanut panostamalla erityisesti luoksetulon varmuuteen. Harjoittelen sitä jatkuvasti, jokaisen vapaanaolon aikana kutsun Karan luokse useita kertoja. Kutsun sitä luokse erityisesti silloin, kun huomaan sen keskittyvän johonkin muuhun. Se seuraa jotain mielenkiintoista jälkeä tai kiinnittää huomionsa kauempana kulkevaan koiraan, ihmiseen tai johonkin muuhun ärsykkeeseen. Nyt huomaan, että hallinta onkin meidän tilanteessa eniten hakusessa silloin, kun Karan tulisi pysytellä lähelläni, kun olemme lenkillä ja Kara on hihnassa. Olen tuudittautunut siihen uskoon, että hihna on sama asia kuin hallinta, vaikka olen aina ajatellut hallinnan olevan jotain aivan muuta. Teoria ja käytäntö ei mene lainkaan yksiin. Testaan vielä, kuinka pahasti olen ollut väärässä hallinnan suhteen, kun Kara on vapaana. Otan tilanteeseen mukaan liinan, jonka pituus on 15 metriä. Normaalisti Kara on tässä tilanteessa vapaana, mutta otan liinan mukaan, jotta kriteeri on itselleni selvä. Tässä kohtaa ”langan” korvaa liina, jos joudun rajoittamaan koiran kulkemista liinaa käyttäen, tulkitsen sen epäonnistumisena. Tavoite on että saan Karan pysymään asettamassani kriteerissä, eli korkeintaan 15 metrin päässä itsestäni.

Vapaana ollessa Karan käytös oli melko lailla sellaista, kuin oletinkin. Täytyy myöntää, että ihan pikkuisen jännitin, että mitä eteen tulee, kun koiran käytöstä tarkkailee nyt eri vinkkelistä. Vaikka kriteeri oli 15 metrin alueella pysyminen, olisi tähän riittänyt noin 5 metrin liinakin Kara ei tämän kauemmas lähtenyt, mikä oli odotettavaakin. Luoksetulo toimi hyvin, mutta opin jotain uuttakin.

Kävi niin, että vaikka tämän testin tein maalla, jossa lenkit on tähän asti sujuneet ilman että vastaan tulee oikeastaan koskaan ketään, ehkä kerran on tullut vastaan ohitustilanne ja pari ihmistäkin on kohdattu. Nyt satuttiin sopivaan aikaan tätä testaamaan ja kohdattiin kaksi koiraa. Koirien kanssa käytös oli kiitettävää, Kara reagoi luoksetulovihjeeseen, se jopa pysähtyi vihjeestä. Pysähtyminen on meillä onnettoman heikko käytös. Ei tämä tietenkään Karan vika ole, vaan minun. En ole sitä yleistänyt juuri lainkaan, käytös myös esiintyy luotettavimmin vasemmalla puolellani seuraamisen yhteydessä, muutoin sitä ei ole oikeastaan edes harjoiteltu. Koiriin reagointia on harjoiteltu ahkerasti pennusta asti Kara huomasi kyllä koiran, mutta tuli heti kutsuttaessa. Toisen koiran kohdalla katsoin, mitä Kara tekee, jos en kutsu sitä luokse. Koska minulla oli liina, olisin voinut Karan pysäyttää sillä, jos se olisi päättänyt lähteä koiran luokse. Käytös oli tässäkin odotetun laista. Kara katsoi koiraa ja katsoi minua. Toisti tämän pari kertaa, mutta menetti sitten mielenkiintonsa kauempana kulkevaan koiraan ja alkoi haistelemaan maata.

Uutta minulle oli, että minun mielestäni vahva luoksetulo ei olekaan niin vahva, kuin olen ajatellut. Se toimi hyvin koirien kohdalla, mutta hajujen kohalla ei. Testasin heti ensimmäisen koiran kohtaamisen jälkeen pysäyttää Karan, kun se oli kiinnostunut maan hajuista, koiran ollessa näköpiirissä vihje toimi, maan hajujen kanssa se ei toiminut. Sitten kutsuin Karan luokse ja yllätyin hieman, että Kara reagoi luosekutsuvihjeeseen hieman viiveellä. Kara näyttää olevan kiinnostuneempi koirien jäljistä, kuin koirista. Syitä tähän löytynee Karan oppimishistoriasta. Koirien kohtaamista on reenattu ja koiriin reagoimista on tarkoituksella hillitty ja suunnattu käytös haluamaani suuntaa, kontaktin ottamiseen. Jälkien suhteen näin ei ole toimittu, Kara saa haistella koirien jälkiä, enkä edes halua, että se lopettaisi tämän. Ainaostaan vaadin että se tapahtuu tiettyjen ennakkoehtojen mukaan (jotka ei ole niin hyvin hallinnassa, kuin toivoisin, kuten olen nyt huomannut). Tästä pääsen johtopäätökseen, että minulla on aivan ”nenäni edessä” Karalle äärimmäisen arvokas vahviste, jota en ole hyödyntänyt niin hyvin, kuin voisin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s