Naksuttimen ehdollistaminen

Tuhnun koulutus aloitetaan alkeista, eli naksuttimen ehdollistamisesta. Naksutin on sille periaatteessa tuttu vekotin, mutta toimivan vahvisteen valinta on ollut haastavaa. Jos olen tehnyt virhearvioinnin, tarjoan naksun jälkeen ruokaa ja näätä ei olekaan nälkäinen, se on vain haistanut tarjottavaa ja häipynyt paikalta (vaikka olenkin aina ennen harjoittelua testannut vahvisteen, eli pari sekuntia aiemmin se söi ja vaikutti ruuasta kiinnostuneelta, mutta käytännössä Tuhnulla ei sitten ollutkaan nälkä). Nyt täytyy tehdä kaikki alusta ja tavoitteena on, että onnistun tarjoamaan Tuhnulle joka kerta naksautuksen jälkeen jotain, mitä se haluaa, jotta tuo naksautuksen merkitys olisi sille selkeä, siitä seuraa aina jotain miellyttävää ei vain joskus. Otetaan siis käyttöön se varma vahviste, eli nutri cat.

IMG_0967

Harjoituskerrat täytyy suunnitella paremmin kuin aiemmin olen tehnyt. Mieluummin niin, että Tuhnu haluaisi tehdä vielä hieman enemmän, kuin se että se häipyy paikalta ja päättää milloin harjoittelu loppuu. Joten harjoituskerrat ovat mieluummin liian lyhyitä, kuin pitkiä. Veikkaan, että harjoituskertojen pituutta saan ajan myötä hilattua ylöspäin näillä keinoilla, eli vahviste on aina sellainen mitä Tuhnu haluaa ja en vaadi siltä liian pitkää keskittymistä.

Alussa kriteeri ei ole sen kummempi, kuin että aina kun nutri cattia tarjoan, kuuluu samaan aikaan kun tämä ihana herkku on suussa naksautus. Harjoituskerrat ovat alussa 3×5, eli kolme harjoistuskertaa, joissa viisi toistoa, katsotaan mikä tauon pituus käytännössä on, muutamasta sekunnista minuuttiin, katsotaan miten homma lähtee näillä keinoilla liikkeelle. Kun näitä viiden toiston harjoituksia on tehty kolme, on toivottavaa, että minä poistun paikalta ja Tuhnu mielellään olisi ollut valmis tekemään vielä hieman lisää, kuin toisinpäin. Kun Tuhnu reagoi naksuttimen ääneen ja tulee heti hakemaan palkintoaan aloitetaan jonkin käytöksen kouluttimen, tuossa vaiheessa lyhennän harjoituskertoja vielä tuostakin, turvallinen harjoituskerran pituus voisi olla esim 2×3, eli kaksi harjoituskertaa, joissa kolme toistoa.. mutta tätäkin täytyy kysyä eläimeltä, kunhan tuonne asti päästään.

Harjoituskertojen määrää täytyy katsoa Tuhnun käytöksen mukaan, mutta tässäkin parempi on mieluummin liian vähän, kuin yksi liikaa.

Ensimmäinen harjoitus sujui oikein hienosti. Tuhnu ei lähtenyt omille teilleen ja näyttää siltä, että harjoituskerran pituus oli hyvä, näätä jäi odottamaan lisää. Taukojen aikana silittelin Tuhnua ja pojan käytöksestä näkee, että sen mielestä lääppimistä voisi olla vähemmän ja herkkua enemmän, eli tässäkin suhteessa homma toimi. Harjoituksen pitää olla kiinnostavampaa kuin tauko. Silittelen nyt kuitenkin jatkossakin taukojen aikana, koska tuossa on se vaaran paikka, että mikäli en jotenkin saa pidettyä Tuhnun huomiota harjoittelutilanteessa se keksii kyllä jotain muuta tekemistä, keittiössä roskiskaappi on vaarallisen lähellä kuten myös eteinen, josta löytyy ihania kenkiä..

Tein vielä kaksi harjoituskertaa toisen samalla kriteerillä toisella naksautin ensin ja palkitsin vasta naksun jälkeen. Alussa näytti että naksu ei merkitse Tuhnulle mitään ja ehdin jo miettimään olenko epäjohdonmukaisella koulutuksella ryssinyt koko homman, mutta muutaman toiston jälkeen huomasin, että Tuhnu alkoi reagoimaan naksautukseen, pää kääntyi heti tuubia kohti, joten ehkä peli ei ole täysin menetetty. Kolmannella harjoituskerralla tein vain 2×3 sarjan, koska Tuhnu päivysti pöydällä olevaa ruokakippoaan ja odotti jo ruoka-aikaa, malttoi kuitenki keskittyä, vaikka mukana oli häiriötekijäkin,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s