Ehdollinen vahviste ja kosketuskeppi

Vellamon koulutuksen aloitin naksuttimen ehdollistamisella. Alkuun annoin makupalan ja samalla kun pentu pureskeli sitä naksautin. Naksuttimen äänen ja ruuan välille luodaan klassinen ehdollistuminen, samoin kuin Pavlovin koirat alkoivat kuolaamaan kellon soidessa, Vellamolle syntyy mielleyhtymä ruuan ja naksuttimen äänen välille. Toistin tätä kymmenen kertaa ja testasin sitten reakoiko Vellamo naksautukseen, kun se keskittyi lattian haisteluun, naksuttimen äänen kuultuaan pää kääntyi äänen suuntaan ja Vellamo lähti tulemaan luokseni hakemaan makupalaa, ehdollistuminen on siis tapahtunut, voimme siirtyä eteenpäin. Ensimmäisenä käytöksenä koulutan kosketuskepin, jonka avulla koulutan istumisen, maahanmenon, perusasennon ja seisomaan nousemisen.

Vellamolla on jo toinenkin ehdollinen vahviste, jota käytän ulkona ja silloin, kun Kara on mukana. Naksutinta käytän vain silloin, kun Kara ei ole mukana tai se on toisessa huoneessa. Vellamolla ja Karalla on omat äänet, Vellamolla ”Nuin” ja Karalla ”Jes”, näin voin kertoa oikealle koiralle, milloin se tekee haluamiani asioita.

Kosketuskepin kanssa aloitan palkitsemalla alkuun kaiken toiminnan kepin suuntaan, pentu luultavasti kiinnostuu heti uudesta asiasta, joten ehkä pääsen vahvistamaan heti kepin pään koskemista. Alussa palkitsen, vaikka Vellamo ei koskisi oikeaa kohtaa, haluan sen suuntaavan toimintaa kepin suuntaan. Kun Vellamo on hoksannut, että keppiin kannattaa koskea alan sheippaamaan enemmän kepin päässä olevan pallon koskemista ja jätän muut käytökset palkitsematta. Pennun kanssa vain täytyy olla varovainen, ettei käytös sammu, palkinnon on tultava riittävän usein, jotta sen mielenkiinto säilyy. Toistoja teen neljä, jonka jälkeen lyhyt tauko ja toistan saman vielä kaksi kertaan, tämä on riittävä määrä. Kun pentu jää odottamaan vielä lisää toimintaa on harjoitus riittävän pitkä, jos pentu lähtee pois tilanteesta, on harjoittelua jatkettu liian pitkään. Kun pentu jää odottamaan lisää toimintaa, saa sille rakennettua hyvän työmoraalin.

Vellamo kiinnostui heti kepistä, pentu tutkii kaikkea hampaillaan ja myös keppi päätyi pennun hampaisiin. Pyrin naksuttamaan ennen kuin se nappasi kepin suuhun ja sainkin onnistuneita toistoja. Kun keppi jo oli ehtinyt suuhun, en palkinnut ja pyrin pitämään kepin paikallaan, jotta sen liike ei vahvista puremista. Tein kaksi harjoitusta, molemmilla kerroilla pallo päätyi pennun hampaisiin, mutta koskeminen kepin päähän kuitenkin vahvistui molemmilla kerroilla ja olikin lopulta ainoa käytös mitä Vellamo tarjosi. Koskemista täytyy vielä vahvistaa, vasta, kun kepin pureminen on loppunut kokonaan jatkan keston lisäämiseen ja aloitan jonkin käytöksen kouluttamiseen.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Tässä alkaa Vellamolla olla jo vahva käsitys, mitä halutaan.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s