Sosiaalistaminen

Pennun ensimmäiset viikot pyritään tutustumaan mahdollisimman moniin ympäristöihin. Vaikka aloitankin jo erilaisten käytösten kouluttamisen, on sosiaalistaminen kuitenkin tärkeintä ensimmäisten viikkojen aikana.

Etenemme pennun ehdoilla, alussa tutustutaan kotiympäristöön, tutustutaan autoiluun, linja-autoon, kaupunkiin, koulutuskenttään, veteen, metsään, lapsiin, tuttuihin koiriin jne. Sosiaalistumisen herkkyyskautena pentu oppii suhtautumaan kohtaamiinsa asioihin rauhallisesti, mutta säikähtäessään se voi muistaa pelon aiheuttajan loppuelämänsä, joten aivan riskitöntä tämäkään ei ole. Huolellinen sosiaalistaminen on kuitenkin tehokkain tapa välttää käytösongelmat koiran ollessa aikuinen.

Vaikka voisin vain viedä pentua erialaisiin paikkoihin ja antaa sen itse tutkia, tämän lisäksi pyrin myös kouluttamaan pennulle, miten haluan sen suhtautuvan uusiin asioihin. Vahvistan kontaktia aina uusissa paikoissa ja pyrin siihen, että pentu tarjoaa minulle kontaktia aina, kun sitä jännittää, kun se innostuu, kun sitä pelottaa jne. Tavoite on, että aina on turvallisinta suunnata käytöksiä minulle, kuin vaikka rynnätä pakoon, syöksyä tervehtimään koiria/ihmisiä, rähistä jne. Mitä enemmän erilaisia tunnetiloja saan liitettyä kontaktin tarjoamiseen, sen parempi. Pennusta ei kasva robottia, joten se reagoi erilaisiin asioihin ennalta-arvaamattomasti, vasta kun koiran opin tuntemaan, voin ennustaa, miten se mahdollisesti uusiin asioihin suhtautuu.

Toteutan tämän samaan tapaan kuin vastaehdollistamisen. Tässä tapauksessa, pentu on tyhjä taulu, joten käytännössä luon klassisia ehdollistumisia mahdollisimman paljon omien tavoitteiden mukaan. Aloitan siis käyttämällä naksutinta, kun pentu katsoo mitä tahansa asiaa ympäristössä, naksautan ja palkitsen sen suunnasta, jossa se ärsykkeen näkee. Pyrin tutustuttamaan pennun mahdollisimman moniin eriin paikkoihin ja ärsykkeisiin, kun pentu huomaa ihmisen, se voi innostua, säikähtää tai suhtautua siihen alun alkaenkin välinpitämättömästi. Vaikka pentu suhtautuisi kyseiseen ihmiseen välinpitämättömästi, teen edellä kuvatusti, mitä enemmän saan palkittua ihmisen katsomista, sitä varmemmin pentu odottaa palkintoa myös silloin, kun se jostain syystä jännittää jonkun ihmisen kohtaamista. Toimin samoin myös koirien kanssa, naksutan ja palkitsen koiran suunnasta, tällä saan pennun odottamaan minulta tulevaa vahvistetta monenlaisten koirien lähellä, rauhallisten, jännittyneiden, rähjäävien jne. Aina on kannattavinta odottaa minulta tulevia asioita. Teen samoin myös oravien ja rusakoiden kanssa, joita meilläkin liikkuu runsaasti, alussa naksutan heti, kun pentu näkee ärsykkeen ja palkitsen sen ”saaliin” suunnasta. Toimin samoin myös autojen, pyöräilijöiden, lenkkeilijöiden, lasten, rullalautailijoiden, pyörätuolilla tai rollaattorilla liikkuvien ihmisten kanssa.

Miksi? Tiedän, että huolellinen sosiaalistaminen useimmiten johtaa siihen, että pentu suhtautuu asioihin välinpitämättömästi, mutta on kuitenkin olemassa riski, että se ei suhtaudukaan. Paimenkoirille on tyypillistä nopeasti ohi menevien asioiden jahtaaminen, joten koulutan pennulleni heti, miten haluan sen näihin ärsykkeisiin suhtautuvan. Kun pentuni näkee saaliin, haluan pentuaikana opettaa sille vaihtoehdon jahtaamiselle, ennen kuin sen metsästyskäytös on edes herännyt. Oraviin ja rusakoihin suhtautumista täytyy harjoitella paljon, ennen kuin pentu tulee tarjoamaan toivottua käytöstä automaattisesti, mutta kun työ aloitetaan ennen kuin pentu ymmärtää jahtaamisen päälle, on todennäköisyydet hieman vahvemmin puolellani. Pentua ei ole tarkoitus käyttää mihinkään saaliskäytöstä vaativiin tehtäviin, joten minulla ei ole mitään syytä antaa näiden käytösten vahvistua, päinvastoin, minulla voi olla käsissä mehevä ongelma, jos pentu keksii, kuinkaa hauskaa on rynnätä auton perään tai jahdata pyöräilijää.

Eikö palkitseminen ärsykkeen suunnasta lisää mielenkiintoa siihen? Näin voisi kuvitella ja varmasti näin kävisi, jos koulutus ei etenisi. Alussa naksutan ja palkitsen ärsykkeen katsomisesta ja myös sen suunnasta, alan kuitenkin muutaman toiston jälkeen pidättämään palkintoa, naksutan ja odotan hetken ennen palkitsemista, jos pentu kääntyy minua päin, olen saanut koiralle haluamani korvaavan käytöksen tilanteisiin, kontaktin tarjoamisen. Kontaktia toki harjoitellaan muutoinkin, jotta pentu tietää, että tällainen käytös on ylipäätään olemassa. Kun koulutuksessa on päästy tähän, odotan kontaktin ennen palkitsemista ja etenen koulutuksessa aina vain pidemmälle.

Kun pentu alkaa tarjoamaan erilaisille ärsykkeille oma-aloitteisesti kontaktia, olen saavuttanut sen, mitä halusin. Koulutus ei kuitenkaan lopu tähän, vaan sitä jatketaan pitkälle murrosikään, tosin koulutus etenee koko ajan, tulee mukaan koulutettuja käytöksiä jotka liitetään eri tilanteisiin, koiria ohittaessa seurataan, ihmisiä tervehditään istuen, oravia nähdessä pysähdytään jne.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s