Mörköilyä ja hihnassa kulkemista

Vellamo on tänään jo huimat 17 viikkoa, aika on mennyt siivillä, perjantaina tulee täyteen 4kk. Tämän jälkeen taitaa olla tavallisinta ilmoittaa pennun ikä kuukausissa eikä viikoissa. Onhan se jo isokin, 17 kiloa näytti vaaka. Säntillisesti on paino pysynyt samassa viikkoihin nähden ja kasvu on ollut tasaista. Jonkun verran on ollut kasvukipuja ja tästä johtuvaa ontumista, mutta tarvittaessa kipulääkitys on pitänyt vaivat hallinnassa. Onneksi ontumista esiintyy kuitenkin hyvin harvoin ja se kestää vain hetken, joten ainakaan vielä en ole kovin huolissani, jos vaiva pahenee, tilanne on tietenkin jo aivan toinen ja sitten varmistetaan eläinlääkärissä, mistä on kyse ja mietitään hoitoa uudelleen.

Sosiaalistumisen herkkyyskausi alkaa olla lopuillaan ja pelkokausi, tuttavallisemmin mörkökausi, on alkanut. Meillä tämä näkyy säikkymisenä ja puskille pärräilynä. Vellamo palautuu tilanteesta nopeasti, se pelästyy ja tuntuu seuraavan tarkkaan minun ja Karan reaktiota ja koska molemmat ollaan hyvin rauhallisina tilanteessa, pentukin asettuu nopeasti. Kun Vellamo säikähtää jotain, en päästä sitä tilanteesta pois, ennen kuin se on rauhoittunut. Testaan sen tunnetilan pyytämällä siltä jotain melko heikkoa käytöstä, jos se pystyy tulemaan sivulle, mikä on meillä tällä hetkellä yleistyksessä, voin olettaa sen olevan rauhallinen. Kun palkitsen sen onnistuneesta suorituksesta, kiinnitän huomiota siihen, miten se syö. Jos Vellamo käyttää hampaita ja yrittää hotkia annetun makupalan, tiedän sen olevan vielä hermostunut, jolloin jäädään tilanteeseen vielä hetkeksi. Jos se ottaa makupalan rauhallisesti ja pureskelee sen kunnolla, tiedän sen olevan rauhallinen ja voimme jatkaa matkaa.

Vaikka pelkokausi on täysin normaali kehityskausi, voi pelot lähteä helposti yleistymään, jos pentu pääsee tilanteesta pois pelkäämällä, silloin säikkyminen on ollut kannattavin tapa toimia tilanteessa ja se yleistyy ja vahvistuu herkästi. Alussa pieni epävarmuus voi vahvistua, jos pentu luulee, että ainoastaan pelkäämällä uhka, tai tässä tapauksessa ”uhka”, helpottaa. Toki jos pentu on todella peloissaan, säntäilee paniikissa on silloin tilanne liian pelottava ja siitä tulee poistua, vaikka pelko vahvistuisikin, pelkoehdollisutminen tapahtuu kerrasta ja sitä kannattaa vältellä viimeiseen asti.

Syöminen on hyvä keino saada tietoa koiran mielentilasta. Jos koira ei suostu syömään, on se jo hyvin kiihtynyt. Jos se ahmii ja nielee pureksimatta, kertoo sekin kierroksista. Jos se taas ottaa makupalan rauhallisesti ja pureskelee sen, on koira todennäköisesti rauhallinen. Syömisestä näkee usein koiran mielentilan jo hieman ennen kuin kiihtyminen näkyy käytöksessä. Ruualla voi myös rauhoittaa kiihtyneen koiran, ruuan tarjoaminen ei vahvista mielentilaa, koska tunne-ehdollistuminen on klassista, jolloin ruuan tarjoaminen rauhoittaa koiran. Kun kiihdyttävän ärsykkeen lähellä tarjotaan aina ruokaa, muuttuu mielentila ajan myötä, klassinen ehdollistuminen on hyvin yksinkertaista: ärsyke-> seuraus.

Myös hihnakäytöksessä nyt alkaa olemaan aika, jolloin testataan, onko kotiläksyt tehty. Vellamo on nyt niin iso, että sen normaali ravi on nopeampaa kuin minun kävely. Vellamolle on alusta asti vahvistettu hitaasti kävelyä, kontaktin tarjoamista ja vierellä kulkemista. Hihnaa se ei ole tätä ennen kiristänyt montaakaan kertaa, ainoat kerrat kun hihna on kiristynyt, ovat olleet, kun Vellamo on ottanut pentuhepulit. Nyt lenkillä hihna on alkanut kiristymään, suurimman osan lenkistä se kulkee vierellä, mutta ympäristö houkuttelee pentua yhä enemmän. Nyt siirrytäänkin hihnakäytöksessä kouluttamaan myös haluttu käytös, kun hihna kiristyy. Kun Vellamo kiristää hihnan pysähdyn ja estän sitä hihnalla pääsemästä sen tavoitteleman hajun tai muun ärsykkeen luokse. Pidän hihnan kireällä, vaikka Vellamo kuinka yrittäisi säntäillä eri suuntiin tai rynniä eteenpäin. Välittömästi, kun se kääntyy katsomaan minua, löysään hihnan ja lähden kävelemään eteenpäin ja palkkaan muutaman askeleen jälkeen haluamani käytöksen. Nyt kahden lenkin ajan tätä on saanut reenata muutamia kertoja ja kontakti alkaa tulemaan melko nopeasti. Nyt täytyy kuitenkin skarpata ja alkaa vahvistamaan toivottuja käytöksiä, jotta ne olisivat kuitenkin vahvempia, kuin ympäristön tarkkailu.

Neljän viiden kuukauden iässä pennulla alkaa heräilemään metsästyskäytös ja mahdollinen vahtiminen, jolloin ympäristö kiinnostaa aivan eri tavalla ja vieraat ihmiset ja asiat voivat vaikuttaa pennusta epäilyttäviltä. Tämä onkin hyvä testi, onko pentuaika käytetty tehokkaasti hyväksi ja tottelevaisen aikuisen koiran alkeet opeteltu. Jos hiomisen varaa on, nyt on hetki, jolloin kannattaa ottaa itseään niskasta kiinni, todellinen testi tulee muutaman kuukauden kuluttua, kun koira on murrosiässä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s