Kuulumisia

Vellamo on pian viisi kuukautta ja ajattelin päivitellä edistymistä ja kuulumisia. Edellisellä kerralla kerroin kasvukivuista, joita esiintyi harvakseltaan. Näiden osalta eletään nyt oireetonta aikaa, toivotaan ettei kipua tulisikaan, mutta tarkkaan  saa kyllä seurata, niin iso Vellamosta kasvaa ja hurjaa tahtia kiloja tulee lisää, että kovilla on luusto. Kasvu on edelleen tasaista, kilo viikossa tulee lisää painoa.

Vellamon kanssa käytiin myös mätsäreissä, täysin ummikkoina molemmat. Muutaman kerran kokeiltiin seisomista kotona ennen koitosta ja käsittelyä on harjoiteltu enemmänkin, joten ei nyt valmistautumisesta ainakaan voi puhua.. Yllättäen kuitenkin oltiin bis kehässä ja sieltä ansaittu kahdeksas sija, kaikki kunnia tästä menee kyllä Vellamolle. Ensimmäinen pokaali on nyt ansaittu. Kehän kiertäminen vain oli niin rankkaa, että uni tuli keskellä hälinää.

20161105_140920

Tokohommissa seuraaminen on jo oikein hyvällä alulla, pientä hakemista ja ohjaajan sähläämistä, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Nyt Vellamo tarjoaa sivulletuloa oma-aloitteisesti silloinkin, kun en sitä odottaisi ja tämä on hyvä juttu. Seuruuttelua tulee tokossa niin paljon, että koira touhuun helposti kyllästyy, jos onnistun saamaan sinänsä tylsän seuraamisen liitettyä mahdollisimman moneen mukavaan asiaan, koiran mielenkiinto siihen säilyy paremmin, seuraamisesta ja perusasennosta tulee keino saada vielä parempia asioita.

Seuraava projekti onkin sitten nouto. Samalla jatkan myös kohteiden kanssa pelaamista, mitkä on koko ajan kulkenu mukana, mutta niistä en pahemmin ole päivitellyt. Kohteiden osalta seuraava ”käytännön” tavoite on harjoitella takapään käyttöä korokkeen avulla, josta on tulevaisuudessa hyötyä seuraamisen käännösten kouluttamisessa.

Tärkeintä minulle on kuitenkin arjessa pelaaminen, vaikka tykkäänkin koiria kouluttaa, on tärkeämpää, että arki sujuu ongelmitta. Tottelevaisuus on toki osa tätä, mutta melko vähän mitään tottelevaisuusliikkeitä arjessa tarvitsen. Tähän olenkin keskittynyt tähän asti ja melko tyytyväinen voin olla. Hihnassakulkeminen onnistuu hienosti, Vellamo kulkee jo huomattavasti nopeampaa kuin minä, joten hihnassavetäminen olisi jo tullut mukaan kuvioihin, jos olisi tullakseen. Kun hihna kiristyy, Vellamo korjaa käytöksensä nopeasti, koska se on ainoa keino päästä eteenpäin. Onnistumisena pidän tätä sen vuoksi, että Vellamo tietää täsmälleen, mitä sen tulee tehdä jos hihna kiristyy ja tämä on koulutettu jo kauan ennen kuin hihna ensimmäisen kerran pääsi vauhdin vuoksi kiristymään. Pääosin lenkit sujuu hihnaa kiristämättä. Luoksetulo on myös hyvällä mallilla, se toimii monissa ympäristöissä ja häiröissä. Koirien kohtaamisessa alkaa olemaan jo hyvin vahvana kontaktin tarjoaminen ja seuraamisen alkeetkin on ohituksiin liitetty. Olen pyrkinyt siihen, että Vellamo tarjoaisi kontaktia heti, kun näkee koiran. Tähän en ole liittänyt mitään vihjettä, vaan haluan, että koiran näkeminen toimii vihjeenä ottaa kontakti. Myös jännittyneidän koirien lähellä Vellamo kääntyy minua kohti, on melkoinen suoritus kääntää selkänsä koiralle, joka tuijottaa, murisee tai rähisee, tähän voi kyllä tulla murrosiän paikkeilla muutos, mutta jos merkkejä tästä näkyy harjoitellaan enemmän.

Kara on aiheuttanut huolta ja harmaita hiuksia. Sille tuli kohtutulehdus, jonka vuoksi se leikattiin kiireellä ja kohtu ja munasarjat poistettiin. Mummo selvisi onneksi ripeän hoitoonpääsyn vuoksi, kaikki kiitos Tassuvaaran mahtavalle henkilökunnalla ystävän hengen pelastamisesta. Kohtutulehdus on todennäköisesti tehnyt tuloaan jo pidemmän aikaa, mutta en sitä huomannut. Kipukäytöksen oletin johtuvan selästä joten asioiden todellinen tila paljastui melko myöhään, onneksi kuitenkin ymmärsin tilanteen riittävän ajoissa. Nyt on  asiat jo huomattavasti paremmin ja vanhuskin on piristynyt, kun tyttöjen vaivat on taaksejäänyttä elämää. Toivottavasti terveysongelmat olisi nyt hetkeksi selätetty. Selkä ei Karaa ole pahemmin vaivannut, uskoisin, että kivulian vaihe selän suhteen on takana. Tämän päättelin siitä, että sen käytös on muuttunut, se nousee takajaloille ja ottaa Vellamon kanssa leikkiessään spurtteja, joita jälkiviisaana olen huomannut sen välttelevän. Spondyloosi etenee omia aikojaan, sille en mitään voi ja kyllä tuo mielessä käy päivittäin ja Karan käytöstä seuraan, jotta kivun onnistuisin tunnistamaan mahdollisimman pienistä merkeistä. Karan hoidon suhteen mennään senioritarkastukseen Almavettiin, jossa toivottavasti saadaan välineet pitää Karan elämä mahdollisimman kivuttomana, eikä ainoa keino olisi enää kipulääkkeet.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s