Vellamon porraspelko

Vaikka kuinka varovaisesti koittaa portaita kulkea ja hyvin Vellamo tähän asti on niitä kulkenutkin, kunnes yksi onneton liukastuminen portaissa muutti kaiken. Vellamo ei suostunut kulkemaan portaita kumpaankaan suuntaan. Tässä on hyvä esimerkki pelkoehdollistumisesta, yksi tapahtuma muuttaa koiran käytöstä hyvin radikaalisti. Ennen portaisiin suht välinpitämättömästi suhtautunut pentu menee maihin ja peruuttaa peloissaa, kun näyttää siltä, että sen pitäisi portaita kulkea.

Onni on, että päästään kulkemaan myös hissillä, joten portaiden suhteen ei ole mitään kiirettä. Tässä meidän koulutusprojekti:

  • Pelko on klassista, joten sen poistamisenkin tulee olla klassista. Tämä on erittäin yksinkertaista, tällä hetkellä portaat tarkoittavat pelkoa, nyt muutan asian ja toistojen myötä portaat tarkoittavat ruokaa. Joka kerta, kun kuljemme rapussa, ilmestyy portaisiin makupaloja.
  • Nostan kriteeriä vasta, kun Vellamo menee oma-aloitteisesti, ilman ruokaa houkuttimena rapuille, en halua houkutella, koska tämä voi huonolla tuurilla voimistaa pelkoa. Jos Vellamo juuri ja juuri uskaltaa napata makupalan ja peruuttaa sitten pois tilanteesta, pelko hyvin todennäköisesti voimistuu, portaita piti pelätä aiempaa enemmän, ennenkuin tilanteesta pääsi pois.
  • Ruokaa tulee paljon ja syöminen loppuu vasta, kun Vellamo on rauhoittunut. Jos portaisiin tullessa Vellamoa pelottaisikin, pelon täytyy olla merkittävästi vähentynyt tai mielellään loppunut, ennenkuin portaista lähdetään. Jos pelko ei vähene, on tilanne liian vaikea.
  • Sama kriteeri säilyy niin kauan, kunnes Vellamo on täysin rauhallinen. En halua, että pelko lähtee huomaamatta kasvamaan. Tämä on yleinen virhe pelkoja kouluttaessa, ihminen kiirehtii, koska haluaa homman nopeasti alta pois. Kiirehtiminen voi kostautua ajan myötä, kun edistymisen jälkeen huomataankin, että koira pelkää jälleen, jolloin koulutus täytyy aloittaa alusta.

Pelko ei ole helppo koulutusprojekti, on monta asiaa mitkä pitää ottaa huomioon. Vellamon kohdalla portaisiin kohdistunut pelko on vielä melko yksinkertaista. Pelon kohde on eloton, se ei reagoi mitenkään, joten minun ei tarvitse huomioida juurikaan ympäristöä. Mutkikkaaksi homma menee siinä vaiheessa, kun pelon kohde reagoi koiran käytökseen usein hallitsemattomasti.

Koulutus lähtikin hyvin vauhtiin ylöspäin mentäessä, kriteeriä sai nostettua joka päivä yhdellä tai kahdella rappusella. Alaspäin mentäessä homma ei sujunutkaan, Vellamo kieltäytyy edelleen tulemasta kolmanelle rappuselle. Toisaalta tämä ei haittaa, alaspäin meno sujuu ongelmitta, kun Vellamo on ensin kiivennyt rappusia ylöspäin, joten jäädään alaspäin tullessa junnaamaan tähän niin pitkäksi aikaa kuin on tarvetta. Portaita alaspäin kulkeminen vahvistuu joka päivä useita kertoja. Tällä hetkellä Vellamo kiipeää ensimmäiset kahdeksan rappusta tasanteelle ja seuraavia rappusia kolme, joten edistystä tulee koko ajan. Ylöspäin mentäessä myös Vellamo on rauhoittunut, se menee ensimmäiset rappuset oma-aloitteisesti ja jää odottelemaan minua. Kyllähän tästä vielä matkaa on kolmanteen kerrokseen, mutta parempi edetä hitaasti, kuin kiirehtiä ja huonolla tuurilla aloittaa homma alusta.

Samaan aikaan, kun harjoitellaan kotirapussa, käydään joka päivä kulkemassa rappusia lenkeillessä. Ikäväkseni olen joutunut toteamaan, että pelko on myös yleistynyt. Ulkona olevat rappuset Vellamo kulkee molempiin  suuntiin ilman ongelmia, mutta kieltäytyy kulkemasta sisällä olevista rappusista. Pelko on hyödyllinen henkiinjäämisen kannalta, mutta kohdistuessaan johonkin todellisuudessa vaarattomaan asiaan, se aiheuttaa tässä tapauksessa vain työtä, mutta ikävimmillään se voi hallita koiran elämää. Pelko yleistyy usein melko sattumanvaraisesti, se voi yleistyä samaan aikaan pelottavassa tilanteessa oleviin asioihin, vaikkei ne liity tilanteeseen mitenkään. Pelkojen suhteen ei kannata jäädä odottelemaan, josko se ajan kanssa loppuisi, pelko ei koskaan lopu pelkäämällä. Jos pelolle ei tehdä mitään, se yleensä yleistyy, jolloin koira pelkää ajan kanssa monissa paikoissa sekä kohdistuu aina uusiin asioihin ja tilanteisiin, jotka sattuman kautta esiintyvät samaan aikaan pelon kanssa.

Jos ongelma ei lähde ahkeran harjoittelun myötä ratkeamaan, täytyy miettiä muitakin vaihtoehtoja pelon syylle. Moni koira arastelee rappusia, koska ne on liukkaan. On hyvin mahdollista, että Vellamo on erotellut tilanteet, joissa rappuset eivät luista, eli ulkona ja mlloin ne luistavat. Tossut lienee järkevin ratkaisu tässä tapauksessa, mutta yritän nyt kuitenkin saada Vellamon kulkemaan rappusia ilman mitään apuvälineitä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s