Koirien ohittaminen, tähän mennessä tapahtunutta

Vellamon kanssa koirien ohittamiseen on kiinnitetty huomiota 7 viikkoisesta lähtien. Ohitusongelmat ovat ongelmakäytöksistä ylesimpiä, ongelmat harvemmin syntyvät yhdessä yössä. Ne kehittyvät hitaasti ja pahenevat sysäyksittäin pennun eri kehitysvaiheissa. Mitä enemmän koira saa harjoitella remmirähjäämistä, sitä vahvemmaksi käytös tulee ja sitä vaikeampi siitä on päästä eroon. Ongelman kouluttaminen on vaikeaa senkin vuoksi, että siihen saa niin paljon selityksiä ja ratkaisuja, että ihmisellä menee helposti pää pyörälle ja aikaa kuluu paljonkin, jos hän alkaa toteuttamaan jokaisen vastaantulijan antamia ohjeita. Remmirähjäämisestä olen kirjoittanut oman artikkelin, joten en tässä nyt lähde enempää kertomaan ongelman taustoista ja siinä vaikuttavissa vahvisteista.

Vellamon kanssa aloitinkin toisten koirien kohtaamisen kouluttamisen heti, kun se minulle tuli. Koulutus vietiin läpi samalla kaavalla, kuin remmirähjääjille, sillä erotuksella, että Vellamo ei ollut remmirähjääjä ja tavoitteena oli, että siitä ei koskaan tulisikaan, koska toivottu tapa ohittaa koirat on niin vahva, ettei Vellamo koskaan yritä mitään muuta tilanteesta selvitäkseen. Aivan näin helposti asia ei kuitenkaan ole mennyt, vaan Vellamo on pyrkinyt myös itse selvittämään tilanteet ja näissä on testattu koulutetun käytöksen vahvuus, tähän mennessä se on ollut vahvin, mutta nämä vaiheet on olleet hyvä muistutus itselleni, että toivottua käytöstä täytyy vahvistaa koko ajan, tätä käytöstä tullaan todennäköisesti testaamaan vielä kovemmin tulevaisuudessa. Se, mitä minä odotan Vellamolta ohitustilanteessa ei ole lajityypillinen tapa kohdata koiria, joten koira voi helpostikkin valita jonkin toisen käytöksen, jos en ole tarkkana ja kiinnitä huomiota siihen, ettei Vellamo saa ei-toivotulla käytöksellä vahvisteita vaan ainoa keino selvitä tilanteesta on minun haluamani kontaktin tarjoaminen ja seuraaminen.

Vellamo on nyt kahdeksan kuukauden ikäinen ja vaikka ohitukset ovat sujuneet hyvin koko tämän ajan, olen huomannut kehitysvaiheet, missä yleensä remmirähjääminen on saanut uutta vettä myllyyn. Näissä kehitysvaiheissa Vellamon kanssa ohittamista on joutunut harjoittelemaan enemmän ja kriteeriä on täytynyt laskea. Tähän mennessä nämä vaiheet ovat tulleet viiden ja seitsemän kuukauden iässä. Odotettavissa on vielä ainakin kaksi jaksoa, jolloin tähän asiaan todennäköisesti täytyy paneutua erikseen, nämä tulevat ensimmäisten juoksujen aikoihin ja Vellamon aikuistuessa noin kahden vuoden iässä.

7 viikkoa-5 kuukautta

Vellamon kanssa aloitettiin koirien ja kaiken muunkin kohtaaminen vastaehdollistamalla. En tiedä, onko vastaehdollistaminen oikea termi, koska Vellamolla ei vielä ollut tapaa suhtautua uusiin asioihin, jolloin ei myöskään ollut vastakkaista tunnetilaa, jonka halusin ehdollistaa, ehkä osuvampi termi on klassisten ehdollistumisten luominen. Klassiset ehdollistumat syntyvät jokaiselle koiralle, on sattumasta ja sisäsyntyisistä taipumuksista kiinni, millaisia ne on. Itse halusin alusta asti vaikuttaa siihen, miten Vellamo uusiin asioihin suhtautuu enkä halunnut jättä asiaa sattuman varaan. Mahdollista on, että olen tehnyt turhaa työtä ja Vellamo olisi joka tapauksesa suhtautunut kaikkeen rauhallisesti ja luottavaisesti, mutta mahdollista olisi myös ollut, että se pentuna olisi ollut epävarma ja tämä olisi näkynyt käytöksessä vasta viiden kuukauden iässä, jolloin tunnetila olisi jo vahvistunut ja sen muuttaminen olisi ollut huomattavasti vaikeampaa, kuin ennakoida ja vaikuttaa klassisiin ehdollistumiin alusta asti.

Aloitin syöttämällä Vellamoa koiran suunnasta, aina kun näköpiiriin ilmestyi koira, tuli myös ruokaa. Ruokaa syötin jatkuvana virtana koko ajan, kun Vellamo katsoi koiraa. Klassinen ehdollistuminen on tahdosta riippumatonta, joten ruoka alkoi yhdistymään koiraan ja ruoka taas rauhoittaa koiraa, jolloin tämä yhdistyi koiraan.

Seuraavassa vaiheessa pidätin ruokaa ja odotin, että Vellamo katsoo minua. Se oli jo oppinut, että koiran näkeminen tarkoittaa minulta tulevaa ruokaa, jolloin se katsoi ensin koiraa ja sitten minua. Nyt ruokaa ei enää tullutkaan koiran katsomisesta vaan kontaktin tarjoamisesta. Alussa Vellamo katsoi koiraa ja tarjosi sitten kontaktin useita kertoja, käytöksessä ei vielä ollut kestoa joten sain useita toistoja jokaisen kohtaamisen aikana.

Ruoka on tähän tarkoitukseen paras vaihtoehto, ruoka useimmiten rauhoittaa, mutta sillä on myös muita etuja puolellaan. Se miten koira syö kertoo koiran tunnetilasta, usein kiihtymisen huomaa ensimmäisenä siitä, miten koira syö vai syökö ollenkaan, käytöksessä kiihtymisen näkee viiveellä, jolloin ihminen ei ehdi reagoimaan ajoissa. Kun koira pureskelee ruokansa ja syö rauhallisesti, voi olettaa sen olevan rauhallinen. Kun koira käyttää hamaitaan, nielee ruuan pureksimatta, koira on todennäköisesti kiihtynyt. Kun syöminen loppuu, on tilanne liian vaikea ja käytös lähtee pian lapasesta.

Kun kontaktin tarjoaminen oli jo hyvin luotettavaa nostin kriteeriä. Ei riittänytkään, että käänsi katseen minun suuntaan, vaan minua piti katsoa kaksi sekuntia, kolme, neljä, viisi sekuntia ennen palkitsemista. Alussa vaikutin tilanteessa olevaan klassiseen ehdollistumaan, nyt aloin kouluttamaan toivottua käytöstä, eli operanttia. Pavlov istuu koko ajan olkapäälläni, joten vaikka koulutin käytöstä vahvistui myös toivomani klassinen ehdollistuma.

Kun Vellamo tarjosi luotettavasti kontaktia ja siinä oli myös kestoa, lisäsin etäisyyden. Tässä tapauksessa etäisyys tarkoittaa liikettä, jolloin ohitustilanteeseen aloitettiin rakentamaan seuraamisliikettä.

Vaikka koulutuksessa edettiin koko ajan, aloitin jokaisen kohtaamisen ensimmäisestä kriteeristä. Käytöksen harjaannuttua pystyin nostamaan kriteeriä nopeasti, ensin palkitsin kontaktin tarjoamisen, seuraava palkka tulikin kahden askeleen seurasmisesta jne. Toisinaan palkka tulikin vasta ohitustilanteen jälkeen. Se miten kriteeriä nostin riippui paljon vastaantulevan koiran käytöksestä, jos vastaantulija oli hermostunut tiesin tilanteen olevan myös Vellamolle vaikeampi, jolloin ohitustilanne hoidettiin penkan puolelta ensimmäisellä kriteerillä. Samoin, jos Vellamo oli syystä tai toisesta kiihtynyt, johtui se sitten vastaantulevasta koirasta tai hetkeä aiemmin tapahtuneesta kiihdyttävästä leikistä, stressi on stressiä johtui se mistä hyvänsä. Stressaantunut koira taas reagoi voimakkaammin ja vähäisemmästä ärsykkeestä.

5 kuukautta

Viiden kuukauden iässä pennulla alkaa heräilemään sisäsyntyiset taipumuksen, se kiinnittää ympäristöön eri tavalla huomiota. Nopeasti ohi menevät asiat voivat saada sen jahtaamaan niitä, uhkaaviksi kokemissaan tilanteissa se voi puolustautua tai paeta, pentu alkaa suhtautumaan varautuneesti asioihin joihin sitä ei ole sosiaalistettu riittävästi. Pentu ei olekaan enää tyhjä taulu, vaan alkaa ratkomaan tilanteita itse. Ongelmat alkavat yleensä näkymään tässä vaiheessa. Hihnassa vetäminen tulee väistämättä eteen isoilla koirilla, mikäli pennulle ei ole koulutettu hihnassa kulkemista. Tästäkin on oma artikkeli, hihassa vetäminen on usein yhteydessä myös remmirähjäämiseen, useimmat remmirähjääjät vetävät myös hihnassa, ainakin ohitustilanteessa. Jo ongelman nimi remmirähjääminen kertoo, että hihnakäytös on usein suuressa osassa ongelman kehittymisessä ja myös sen ratkaisussa.

Vellamon kanssa jouduttiin tässä vaiheessa ensimmäisen kerran palaamaan kriteereissä taakepäin. En tiedä mistä takapakki johtui, kehitysvaihe todennäköisesti vaikutti asiaan. Oma vaikutus saattoi myös olla sillä, että tässä vaiheessa rokotukset antoivat täyden suojan, joten pääsimme tapaamaan enemmän koiria. Ehkä Vellamolle oli vaikea erottaa tilanteet, jossa se sai kommunikoida ja leikkiä toisen koira kanssa ja milloin sen taas tuli kulkea koiran ohi. Tätä kesti noin kaksi viikkoa, jonka jälkeen ohitukset sujui jälleen mallikkaasti

7 kuukautta

Seitsemän kuukauden iässä otettiin jälleen takapakkia. Murrosikä alkaa tekemään tuloaan ja tässä iässä remmirähjääminen yleensä alkaa. Vellamosta huomasi hermoilun, kun vastaan tuli koiria, jotka oli jännittyneitä tai aggressiivisia. Rauhallisten koirien kanssa ei ollut mitään ongelmaa, ne Vellamo ohitti pitämällä kontaktin ja seuraamalla.

Hermoilun huomasi siitä, että Vellamon oli vaikeampi kääntää katse pois sekä se jännittyi tilanteessa. Näissä tilanteissa mentiin ensimmäisen kriteerin mukaan, mentiin syrjemmälle ja syötin Vellamoa. Joka kerta toivoin, että ohitus kestäisi sen verran, että Vellamo ehtisi edes hieman rauhoittumaan. Remmirähjäämisessä negatiivinen vahviste on usein suurin käytöstä ylläpitävä vahviste, jos koira pääsee epämiellyttävästä tilanteesta rähjäämällä, on käytös ollut kannattavaa. Vellamon kohdalla tavoite oli, että se pääsee tilanteesta pois tarjoamalla kontaktin, tätä vahvistinkin aina palkitsemalla kontaktin tarjoamisen sekä ruualla, että ottamalla etäisyyttä toiseen koiraan. Onneksi saatiin myös naapurustossa muutama hyvä treenikaveri, joiden kanssa ohitukset hoidetaan aina niin, että koirat onnistuvat eikä tilanteesta pääse muutoin, kuin käyttäytymällä toivotusti. Vellamon kanssa käydään myös säännöllisesti ohitustreeneissä, jossa saan vahvistettua hallitussa ympäristössä toivottuja käytöksiä, oikeassa elämässä ohitustilanteet menevät usein niin nopeasti ohi eikä vastaantulevaa koirakkoa voi käskeä pysähtymään, jos oman koiran käytös ei miellytäkään, silloin ei toivottu käytös helposti vahvistuu.

Tällä hetkellä kontaktin tarjoaminen ja seuraaminen on varminta jännittyneiden koirien kohdalla. Vellamo on oppinut, että nopein keino päästä pois tilanteesta, on seurata, jos kontakti katkeaa reagoin siihen heti pysähtymällä, epämiellyttävästä tilanteesta ei pääse pois muulla keinolla kuin pitämällä kontaktin. Näin ainakin haluan Vellamolle uskotella, todellisuus kuitenkin on, etten minä pysty ympäristöä hallitsemaan. Toisinaan käännyn tilanteesta kokonaan pois, palkitsen Vellamon hyvästä käytöksestä päästämällä sen pois tilanteesta. Useimmiten syy kääntymiseen on se, että vastaantuleva koira ei näytä olevan vähäisimmässäkään määrin hallinnassa enkä luota sen omistajan kykyyn pidellä koiraansa tai sitten keinot puuttua koiran käytökseen on jotain sellaista, mihin en halua osallistua edes siinä määrin, että kulkisin heidän ohi.

Tällä hetkellä mennään taas seesteistä vaihetta, ohitukset sujuu pääasiassa hienosti. Epäilemättä tähän asiaan tullaan vielä palaamaan, mutta nyt pystyn keskittymään toivotun käytöksen vahvistamiseen, jotta tulevat haasteet olisi helpommin hoidettavissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s