Ehdollinen vahviste kahden koiran kanssa.

Ehdollinen vahviste on hyvä apu koulutuksessa. Se on jokin signaali: ääni, ele jne joka merkitsee tulossa olevaa palkintoa. Minulla on ollut tapana kouluttaa kolme ehdollista vahvistetta koirilleni. Nämä ovat naksutin, sanallinen (Metalla oli ”wau”, Karalla ”Jes” Vellamolla ”Nui”) ja ”Tic” joka merkisee saalispalkkaa.

Sanallinen ehdollinen vahviste on useamman koiran kanssa hyvä apuväline, jokaisella koiralla on oma sana, josta oikea koira tietää ansainneensa palkinnon. Samalla muut koirat, jotka ovat tilanteessa, oppivat, että palkinnon saa ainoastaan omalla sanalla ja oppivat ajan kanssa, että palkintoa on turha tulla kärkkymään ilman ehdollista vahvistetta.

Naksutinta käytän yleensä vain käytösten alkukoulutuksessa, jolloin käytöstä esiintyy vain lyhyitä hetkiä ja ajoituksen täytyy osua tarkasti juuri haluamaani käytökseen. Sanallinen vahviste ei välttämättä ole niin tarkka, ja käytänkin sitä, kun käytöksessä on jo jonkin verran kestoa eikä ajoituksen täydy osua tarkalleen lyhyeen hetkeen, kun käytöstä esiintyy. Naksutinta en voi käyttää, kun tilanteessa on useampia sen ääneen ehdollistuneita koiria, joten käytän sitä vain, kun koulutan yhtä koiraa.

Mörön oma sana on peritty Karalta, sana ”Jes” ehdollistetaan samalla tavalla kuin naksutin. Alussa sanon sanan samalla hetkellä, kun Mörkö saa makupalan, toistan useita kertoja ja samalla syntyy klassinen ehdollistuma sanan ja ruuan välille, sana alkaa merkitsemään ruokaa. Testaan sanan toimvuutta kotona ja ulkona, sanon ”Jes” ja seuraan, reagoiko Mörkö siihen. Kun Mörkö heti sanan kuultuaan kääntyy ja tulee hakemaan palkinnon tiedän ehdollistumisen tapahtuneen ja voin käyttää sitä koulutuksessa.

Vellamolle on ajan kuluessa ehdollistunut sanan ”Nui” lisäksi käden vieminen taskuun, joka on seurannut aina ehdollista vahvistetta. En myöskään ole ollut turhan tarkka siitä, että sana on tullut ennen käden liikettä, joten se reagoi myös pelkkään eleeseen. Nyt kun talossa on taas kaksi koiraa, täytyy minun muuttaa omaa käytöstäni. Vellamolta täytyy sammuttaa reagointi eleeseen, tämä tapahtuu ajan kanssa, kun pidän huolen siitä, että muistan aina sanoa oikean sanan ennen palkitsemista ja pidän huolen, että käsi ei enää mene taskulle päivystämään. Koirat seuraavat ensisijaisesti liikettä, joten minun täytyy myös olla erityisen tarkka, ettei käsi liikahdakaan, ennen ehdollista vahvistetta. Sammuttamisessa samutettava käytös aina ensin lisääntyy, ennen kuin se alkaa sammumaan ja Vellamo onkin nyt alkanut tökkimään kättäni ja namitaskua, kun en olekaan palkinnut sitä eleen jälkeen. Tämä jää pois ajan kanssa, kun vain jääräpäisesti toistan ainoastaan ehdollisen vahvisteen jälkeen palkitsemista.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s