Hallittua vapautta

Koirien kiinnipitoaika alkoi 1.3. ja se kestää 19.8. asti. Kiinnipitoaika varmistaa rauhan luonnoneläimille niiden lisääntymisajan aikana.

”Kiinnipitoaikana koira on pidettävä aina kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä. Kiinnipitoaikana koiraa saa pitää vapaana alueen omistajan tai haltijan luvalla ainoastaan pihamaalla, puutarhassa tai muulla aidatulla alueella. Kiinnipitoaika ei koske poliisin, tullin, puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen työtehtävissä olevia koiria tai paimentamis-, opas- tai vartiointitehtävien koulutustilanteita. ”( https://www.kennelliitto.fi/uutiset/metsastyslain-maaraama-koirien-kiinnipitoaika-alkaa-13 )

Muinakin aikoina vapaanapidolle on ehtona, että koira on välittömästi kytkettävissä ja vapaanapito tapahtuu maanomistajan luvalla. Kuinka moni noudattaa lakia kirjaimellisesti?

Mitä tarkoittaa ”välittömästi kytkettävissä”? Tämä tarkoittaa sitä, että koira on niin hyvin hallinnassa, että se tulee luokse aina ja kaikkialla, tapahtui ympärillä mitä hyvänsä. Kuinka moni voi käsi sydämmellä sanoa, että oman koiran käytös on näin ennustettettavaa? En minä ainakaan.

Koiranomistajalla on myös velvollisuus huolehtia, että koira pääsee toteuttamaan lajityypillistä käytöstä. Kahden metrin hihna ei tätä mahdollisuutta tarjoa. Miten koiranomistaja voisi täyttää velvollisuutensa, ilman että tulee rikkoneeksi mitään lakia?

  1. Liina tai paljon parjattu flexi on hyviä apuvälineitä, kun koiran koulutus on kesken tai vapaanaoloa ei voida sallia.
  2. Koirapuisto tai muu aidattu alue. Koiran sosiaalisuuden mukaan koirapuisto on hyvä paikka vapaanaoloon. Jos koira ei tule toimeen vieraiden kanssa, koirapuistoissa on usein hiljaisia aikoja aamulla ja myöhään illalla.
  3. Koulutus: Tässä on vain se mutta, että karkaaminen täytyisi jollain keinoilla estää. Karkaamiseen oppimiseen koira ei välttämättä tarvitse kuin yhden onnistuneen lähdön. Tässä palataan edellisiin kohtiin.

Kun tavoitteena on kouluttaa koira niin varmaksi, että se noudattaa luoksetulovihjettä aina ja kaikkialla täytyy ottaa huomioon muutama seikka:

  1. Vahva käytös vaatii tuhansia onnistuneita toistoja. Pelkästään toistojen määrä ei riitä, käytös täytyy yleistää kaikkiin niihin ympäristöihin ja häiriöihin, joissa luoksetulon tulisi toimia.
  2. Luoksetulo on luopumista. Vaikka luoksetuloa olisi vahvistettu tuhansia kertoja, se on kuitenkin luopumista: Koira laitetaan hihnaan, vastaan tulee ihmisiä/koiria, näköpiiriin ilmestyy saaliseläin jne. Jos koira kutsutaan luokse vain, kun luoksetuloa todella tarvitaan, voi luoksetulosta tullakin vihje ympäristön häiriöille. Tästä voi seurata, että koira vilkaiseekn ensin ympärilleen ja tulee luokse vasta, kun huomaa ettei ympäristössä ole mitään kiinnostavaa. Tai koira epäröi tulla luokse, koska ennakoi hihnaan kytkemistä. Luoksetulon vahvistamista kannattaakin jatkaa koko koiran elämä.
  3. Yksikin karkaaminen voi romuttaa kaiken työn

Itseäni ei haittaa irtiolevat koirat, kunhan ne on hallinnassa. Näin ei useinkaan ole. Se, että koira on kiltti, ei ole syy antaa sen juosta ihmisten ja koirien luokse. Pakko myöntää, että on aina hieman kuumottava tilanne nähdä kauempana vapaana oleva koira, kun täytyy vain luottaa siihen, että se on hallinnassa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s