1. Viikko: Eritteitä ja pennuntuoksua

Ensimmäinen viikko on mennyt uuteen pentuun tutustuessa. Päivät täyttää ulkona ravaaminen, tuttu fraasi on, että pentu tulisi käyttää ulkona heti heräämisen, syömisen ja leikkimisen jälkeen, ja tottahan tämä on. Nämä tilanteet vain voivat esiintyä puolen tunnin sisällä. Ensin pentu herää -> äkkiä ulos, sitten onkin ruoka ja ruuan jälkeisen ulkoilun aika, sitten onkin virkeänä ja masu täynnä mukava leikkiä ja jälleen mennään ulos. Ei tämä yllätyksenä tullut, mutta ihmettelen kyllä miten pentuun voikin mahtua noin paljon Eritteitä.

Muutama uusi sisustusratkaisu on Otavan tulon myötä tehty. Eteisessä on koiraportti, näin kengät on turvassa ja poika pääsee lähtemään kouluun ilman vaaraa siitä että pentu pääsee pujahtamaan ovesta. Myös kirjahylly on suojattu kompostiverkolla. Häkki on myös haettu varastosta. Otava syö häkissä ja häkissä oloa harjoitellaan pieniä hetkiä päivittäin. Häkistä pääsee pois rauhallisella käytöksellä. Ääntelyllä tai häkin raapimisella ei saavuta mitään. Pyrin siihen, että Häkistä pääsee pois ennen kuin mitään ei-toivottua ehtii esiintyä.

Puremisen suhteen Otava ei vielä ole päässyt vauhtiin. Käyttää se toki hampaitaan ja tähän asti suurimmat iskut on ottanut vastaan Vellamo, joka on ottanut pennun hyvin vastaan. Käsien nakertelua Otava ei vielä juurikaan harrasta. Leluihin tarttuu suurella innolla ja päästää myös irti, kun lelu ”kuolee”. Molempia käytöksiä olen vahvistanut, tarttumista vetämällä lelua ja irrottamista makupalalla tai liikuttamalla lelua uudelleen jolloin saan toistoja tarttumiselle. Vihjesanoja en näille ole vielä lisännyt. Leikkiminen loppuu aina rauhoittumiseen, toisinaan rauhoitutaan myös kesken leikin. Kierrosten nostamiseen Otava tuskin tarvitsee harjoitusta, rauhoittuminen onkin vaikeampaa villille paimenpojalle. Kriteerinä leikeissä pidän alusta asti, että leikki ei saa mennä niin yli, ettei Otava pysty suhteellisen helposti rauhoittumaan.

Ehdollinen vahviste on Otavalla ”Jes”. Kahden koiran kanssa omat palkkasanat helpottaa arkea, kun koirille on selvää kummalle palkka on tulossa. Ulkona olen vahvistanut lähellä kulkemista ja luoksetuloja, tämän kummempia ei vielä olla harjoiteltu.

Yksinolot on sujunut todella hyvin. Ensimmäisenä päivänä kuului hieman piippausta, mutta tämä loppui nopeasti. Nyt pentu jää rauhassa nukkumaan, kun lähden töihin. Vaikka Otava olisi virkeä yksin jäädessä se ei jää piippaamaan perään edes silloin, kun lähdetään Vellamon kanssa ulos. Yksinolon suhteen olenkin vahvasti sitä mieltä, että kovin pitkää ”äippälomaa” ei pennun kanssa kannata viettää. Tai mikäli lomaa pitää, yksinoloharjoitukset kannattaa aloittaa nopeasti. 7 viikkoinen pentu nukkuu paljon, kun pentu osaa jäädä nukkumaan alusta asti yksinollessa, voidaan hyvinkin välttää monta ongelmaa tulevaisuudessa. Yksinolot olen myös kuvannut ja tulen kuvaamaan satunnaisesti yksinoloja vielä pitkään. Eroahdistus alkaa usein pikkuhiljaa, koira voi läähättää ja ravata hermostuneena pitkään ennen kuin naapureita häiritsevä ääntely tai tuhoaminen alkaa. Jos ahdistus saa  kehittyä rauhassa kenenkään tietämättä, sen hoitaminen voi olla pitkä prosessi.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s