Kuulumisia: Otavan hihnassa kulkemista, sosiaalistamista ja ohittelua

Talvi on ollut niin täynnä menoja, että kirjoittaminen on jäänyt. Otava on pian 5kuukautta ja voi pojat millainen pentu meille on muuttanut..

Vellamo ja Otava tulee oikein hyvin toimeen, leikit sujuu ja Vellamo on opettanut pennulle tärkeitä taitoja hyvin kärsivällisesti. Vellamo steriloitiin tammikuussa, nyt on yksi huoli vähemmän, kun kohtutulehduksen mahdollisuutta ei ole. Luonteeseen sterilointi ei ole vaikuttanut ja ruokahalukaan ei merkittävästi kasvanut. Sterilointi tehtiin tähystyksellä joten toipuminen oli nopeaa.

Otavan pentupurut on jäänyt historiaan jo aikoja sitten, luopuminen on Otavan vahvin käytös. Saalisvietti on myös herännyt, lintujen ja muiden jahdattavien kohtaamisessa on pitkä matka, jahtaaminen tulee esiin hyvin vähäisestä ärsykkeestä. Otava on myös yrittänyt jahdata autoja, polkupyöräilijöitä ja juoksijoita, nämä kokeilut loppui kuitenkin alkuunsa. Estin jahtaamisen hihnalla ja otin opikseni virheestäni. Seuraavien jahdattavien kohdalla olinkin jo varautunut tulevaan ja syötin Otavaa koko sen ajan kun auto/pyöräilijä/lenkkeilijä oli näköpiirissä. Nyt Otava tarjoaa kontaktia, jos jokin näistä sitä alkaa kiinnostaa. Jos katse nauliutuu, eikä kontaktia tule, olen syöttänyt Otavaa kohtaamisen ajan. Jahtaamiskäytös vahvistuu jokaisella askeleella, minkä pentu ottaa, eikä rangaistukset, kuten kireä hihna, toimi jos tilanteessa on mukana vahviste.

Saalis toimii Otavalle hyvin palkkana, Otava taistelee saaliista voimakkaasti ja ote on hyvin napakka. Saaliista luopuminen toimii myös hyvin, kuten myös lelun palautus. Otavan kanssa on myös harjoiteltu esineiden pitoa ja Otava pitääkin suussaan mitä tahansa mm jakoavainta. Tästä on iso apu esineruudun harjoittelussa.

Hihnassa kulkeminen opittiin käytännössä yhden lenkin aikana. Otava alkoi vetämään noin 4kk iässä, kun kasvoi sen verran isoksi, että ravasi nopeammin kuin minä kävelin, tässä vaiheessa hihnassa vetäminen alkaa. Hihnan kiristyessä pysähdyin ja pidin hihnan kireällä ja tajusin hyvin nopeasti, ettei Otavaa noin mitätön rangaistus kiinnosta, muutin suunnitelmaa. Hihnan kiristyminen oli Otavalle samantekevää, joten rakensin kiristyvälle hihnalle merkityksen: Kun hihna kiristyy, reiden vierelle avautuu mahdollisuus palkkaan. Kireällä hihnalla ei myöskään pääse eteenpäin, joten sivulle tulo alkoi Otavankin mielestä vaikuttamaan hyvältä ajatukselta. Pelkästään hihnan kiristymiseen reagointi olisi todennäköisesti johtanut ”jojo” käytökseen, joten samaan aikaan nakkibaari oli avoinna aina, kun Otava kulki lähelläni. Yhden lenkin aikana Otava hoksasi, että kannattavinta on kulkea lähelläni, siitä saa palkkaa ja maisemat vaihtuvat nopeasti. Hihnassa kulkemiseen palataan varmasti Otavankin kanssa eri ikäkausissa ja käytöstä vahvistetaan joka lenkillä, mutta nyt rakennettu vahva pohja helpottaa tämänkin asian kanssa murrosiän myrskyissä.

Sosiaalistamista olen joutunut miettimään enemmän. Erilaiset paikat sujuu oikein hyvin, Otava pysyy rentona myös ostoskeskuksen vilinässä, suhtautuu avoimesti uusiin tilanteisiin ja tervehtii vieraita ihmisiä reippaasti.

Mutta koirat… Ajatus on, että pentu oppii koirien kieltä ja käyttäytymään toivotusti vain kohtaamalla paljon erilaisia koiria. Tämän ajatuksen olen aiemmin tietyllä varauksella allekirjoittanut, kunnes vastaan tulee pentu, jonka kanssa homma ei todellakaan toimi näin. Otava puolustautuu hyvin vakuuttavasti liian tuttavallisia koiria kohtaan, aluksi ajattelin, että tämä on varmasti ohimenevä vaihe. Huomasin kuitenkin, että rauhallisesti tutustumaan tulevat koirat saavat täysin eri reaktion. Väkisin pisti miettimään, että miten tilanne, jossa Otava kokee olonsa niin uhatuksi, että puolustautuu, olisi millään tasolla järkevää sosiaalistamista. Rodunkin huomioiden on hyvin epätodennäköistä, että saan kovinkaan koirasosiaalista tulosta, todennäköisempää on, että Otava tulee joidenkin koirien kanssa toimeen, mitä tuo Otavan kohdalla tarkoittaa selviää vasta Otavan aikuistuttua. Koirien kohtaamisissa olenkin panostanut määrän siasta laatuun.

Koirien ohittaminen on hyvällä mallilla. Otava on melko poikkeuksellinen, se rähisi 7viikkoisena aina nähdessään koiran. On uskomatonta, miten vakuuttava haukku noin pienestä rääpäleestä lähti. Yleensä remmirähjäys alkaa vasta murrosiän kynnyksellä, joten aivan tavallista ei noin nuoren pennun rähjäys ole. Mutta rähinän merkitys on sama, oli koira minkä ikäinen tahansa. Otava koki vastaantulevan koiran uhkana ja pyrki saamaan etäisyyttä. Etäisyyttä Otava myös sai ja nakkia.. Paljon nakkia. Hanat aukesi heti, kun näköpiiriin ilmestyi koira ja nopeasti rähinät loppuikin. Ei Otavalla ollut käytökselle oppimishistoriaa, joten tuloksiakin pystyi odottamaan nopeasti. Tästä jatkettiin vanhan kaavan mukaan, kun kierrokset saatiin alas, aloin odottamaan, että Otava tarjoaa kontaktin. Tällä hetkellä se alkaakin pelaamaan katsomispeliä koiran nähdessään, katsoo ensin koiraa ja sitten ottaa kontaktin, palkan saatuaan katsoo uudelleen koiraa jne. Pyrimme ottamaan etäisyyttä koiriin, mutta aina se ei ole mahdollista. Ohituksissa ollaan pelattu katsomispeliä siihen asti, että vastaantuleva koira on noin 5 metrin päässä ja tässä vaiheessa otan kourallisen nameja, jotka syötän jatkuvana virtana kunnes ollaan menty koiran ohi. Otava pysyy yllättävänkin rauhallisena, toisinaan syöminen kiihtyy ohituksessa, varsinkin jos vastaantulija rähjää meille, mutta useimmiten Otava syö rauhallisesti pureskellen namit kädestäni. Ruoka on isossa osassa ja tulen käyttämään ruokaa vielä pitkään, kiihtyminen on klassista ja klassinen on tahdosta riippumatonta, kestää vielä pitkään ja vaaditaan satoja, ellei tuhansia, toistoja, että tunnetila pysyy rauhallisena myös vähemmällä ruualla.

Vahtiminen alkaa myös pikkuhiljaa nostamaan päätään, ikkunasta tuijotellaan ohikulkijoita puhinan kera. Ikkunoihin onkin tullut näkösuojat, mitä pentu ei pääse harjoittelemaan se ei myöskään vahvistu. Myös pihassa kulkevia naapureita on alettu hälyttämään. Vahtiminen on sisäsyntyinen ominaisuus, jota ei voi poistaa. Voin kuitenkin vaikuttaa sen voimakkuuteen ja mihin se suuntautuu. Vahtiminen on loppujen lopuksi klassista, haukkuminen vain reagointia tunnetilaan. Klassiseen voi vaikuttaa vastaehdollistamalla, kun naapureita kohdatessa maahan ilmestyy kourallinen makupaloja ehdollistuu ruoka naapureihin. Ja ruoka rauhoittaa, joten toistojen myötä myös Otava rauhoittuu. Tämän projektin edistymisestä myöhemmin..

Arki sujuu uuteen pentuun tutustuessa. Aivan niin helpolla ei Otava ole päästänyt, kuin Vellamon kanssa pääsin, mutta suunta on hyvä. Harrastuksiin päästään keskittymään, kunhan lumet sulaa. Otava vaikuttaa oikein lupaavalta joka voi taipua moneen lajiin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s