Esittely: Milla Mäkinen

Olen Milla Mäkinen, 32-vuotias nainen Jyväskylästä. Olen aina ollut kiinnostunut eläimistä ja koulussakin lempiaineitani oli biologia ja ympäristötieto. Koirista ei lapsuudessani edes puhuttu, ainakaan siinä mielessä, että olisin oman saanut. Lapsena omistinkin kissoja, kanin, hamstereita, akvaarion, lintuja sekä kotiloita.

Siskollani oli kaksi suomenlapinkoiraa joita sain ulkoiluttaa. Ensin siskoni kanssa ja pikkuhiljaa yksi kerrallaan yksin. Myös sedälläni oli sekarotuinen koira jota lenkkeilytin ja jonka kanssatouhusin paljon.

Isäni asui maalla joten vietin paljon aikaa setäni navetalla lehmiä hoitaen. Jossain vaiheessa tuli kuitenkin ilmi ettei lehmät ole hevosia ja niillä ei voinut ratsastaa. Silloin tapasin hevosmiehen kylältä joka piti ratsastuskoulua ja n. 8-9-vuotiaana aloitin ratsastuksen.


Hevosten kanssa viihdyin pitkään. Kävin Jyväskylässä vuosia ratsastamassa ja sain myös
projektihevosia (entisiä ravihevosia) ja kesähevosia isäni luokse. Hevosten kanssa en
tavoitteellisesti pitkälle koskaan päässyt, koska olin se joka ratsasti aina projekteja ja toisaalta se oli minulle mielekkäämpää. Olin todella kova jännittämään jo silloin ja kilpailut olivat kamalinta mitä tiesin. Se taas, että sain perehtyä hevosten käytökseen, miksi se eläin tekee mitä tekee, oli minulle palkitsevaa. Ja se, kun sai nähdä edistystä, oli hienoa.
Ennen koiria minulla oli kissoja. Kaapo oli kissoistani mieleenpainuvin ja se jonka kanssa myös omalla tavallaan jo treenasin. Opetin kissaa joka ei palkkaudu millään istumaan ja menemään maahan. Silloin tajusin, että haluan koiran.
Vuonna 2011 vihdoin ja viimein minulle tuli Iita. Suomenlapinkoira tietenkin. Iitan kanssa ei ollut ajatusta mistään. Se tuli kotikoiraksi, lenkkikaveriksi ja sohvanvaltaajaksi (mitä se on vieläkin). Silloisessa työpaikassani tapasin ihmisen joka otti minut ja koirani siipiensä suojaan. Yhdessä opittiin mitä on tottelevaisuus ja mitä muita lajeja koirille on ja mitä pitää osata jos haluaa kisoihin. Iitan kanssa aloitettiin nimenomaan tottelevaisuudesta. Kisoissakin käytiin alokasluokassa kolme kertaa ja saatiin koulutustunnus TK1. Avoimessa luokassa tulosta ei niinkään tullut ja toko sai jäädä.
Myöhemmin 2014 osallistuin ensimmäistä kertaa möllirally-tokoon. Ikinä en ollut lajista kuullut, mutta siitä kaikki alkoi. Vasta 2016 osallistuin ensimmäisen viralliseen kilpailuun Iitan kanssa ja nyt kolme vuotta myöhemmin kilpailemme mestariluokassa.
Toinen koirani Hilma syntyi 2014 ja sen kanssa ollaan myös kilpailtu rally-tokossa. Vasta
äskettäin Hilma saavutti koulutustunnuksen RTK2 ja siirtyy voittajaluokkaan. Hilman kanssa tekeminen ei koskaan ollut itsestään selvyys, sillä se ei ollut kiinnostunut ihmisistä eikä niiden tekemisistä. Ensimmäinen vuosi tehtiin töitä, että Hilma saatiin kiinnostumaan ihmisten hömpötyksistä.
Minä kävin arkitottelevaisuuskoulutusohjaaja kurssin 2016 ja siitä lähtien olen kouluttanut arkitokoa, tokoa ja näyttelyitä Hankasalmen Kennelkerholla. Omia koiria koulutan edelleen jatkuvasti. Jokapäiväistä on hihnakäytöksen kanssa ”taistelu” ja joka viikko treenataan rally-tokoa. Molempien koirieni kanssa ollaan myös tutustuttu agilityyn, flyball:iin, hakuun, mejään, nose work:iin, koiratanssiin ja esine etsintään. Kaikkea on kokeiltu mitä vastaan on tullut. Aina on kiva haastaa itseään sekä koiriaan koirien ehdoilla!

Mainokset