Klassinen ehdollistuminen

Klassinen ehdollistuminen

Ivan Pavlov löysi ilmiön vahingossa tutkiessaan koirien avulla ruuansulatusta. Hän huomasi koirien alkavan kuolaamaan kuullessaan hoitajien askeleet käytävällä ja keskittyi tutkimaan tätä ilmiötä. Hän ehdollisti koirat kelloon, joka edelsi ruokaa ja havaitsi koirien aloittavan kuolaamisen jo kellon äänen kuultuaan.

Yksinkertaisuudessaan klassinen ehdollistuminen on ärsyke – seuraus. Klassinen ehdollistuminen on tahdosta riippumatonta, jossa jokin merkityksetön ärsyke edeltää jotain mekityksellistä, jolloin syntyy mielleyhtymä näiden välille.

Klassista ehdollistumista tapahtuu koko ajan, ehdollistuminen on aina läsnä, vaikka sen olemassaoloa ei juuri tule miettineeksi. Tässä muutama esimerkki joihin Karalla on tapahtunut klassista ehdollistumista:

  • Hihna – Merkitsee ulospääsyä, koira innostuu.
  • Pallo, keppi jne – JEE! Leikki!- innostuu valtavasti
  • Puhelin soi – Pompataan ylös ja juostaan äänen suuntaan, hauskaa!
  • Ovikello soi – Tulee vieraita
  • Herätyskello soi – Ihmiset heräilee, voi itsekin alkaa venyttelemään.
  • Jne. Pointtini on, että klassisia ehdollistumisia on valtavasti, listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kaikki edellämainitut eivät koiralle automaattisesti merkitse mitään, mutta niitä on seurannut jokin merkityksellinen tapahtuma, koira reagoi jo näihin ärsykkeisiin.

Tunne-ehdollistuminen (mm. pelkoehdollistuminen)

Klassinen ehdollistuminen käsittää myös tunne-ehdollistumisen. Tunteet taas ovat läsnä aina, niin hyvässä kuin pahassakin. Vaikka koiran tunteita ei mitenkään pysty satavarmasti tietämään, niiden olemassaolo on hyvä pitää mielessä. Monesti koiran tunnetila näkyy käytöksessä viiveellä, jolloin ehdollistuminen pääsee väkisinkin vahvistumaan. Koiran ajatuksia ei kukaan pysty lukemaan, ainoa keino tunnetilojen tarkkailuun, on käytöksen seuraaminen ja silloinkin ollaan pitkälle tulkintojen varassa. Tunne-ehdollistuminen on aina otettava huomioon, kun kyse on ongelmista koiran kanssa. Pelkän käytöksen tuijottaminen ja sen muokkaaminen ei välttämättä vaikuta mitenkään siihen, miten koira tilanteen kokee, jolloin syy, miksi koira käyttäytyy ongelmallisesti jää hoitamatta, koulutustulos on huono ja usein varsin lyhytaikainen.

Pelkoehdollistuminen eroaa kaikesta muusta ehdollistumisesta sillä, että se voi tapahtua kerrasta. Muutoin ehdollistumiseen tarvitaan toistoja. Pelkoehdollistuminen myös yleistyy tehokkaasti, pelkoa alkaa esiintymään useammissa tilanteissa, kun jokin ärsyke esiintyy sattuman kautta samassa tilanteessa varsinaisen pelon kohteen kanssa.

Sammuttaminen

Klassisen ehdollistuman voi myös sammuttaa. Tämä tarkoittaa, että ärsyke, joka merkitsee jotain merkittäävää seurausta toistuu useita kertoja ilman seurausta, jolloin se ei enää merkitse mitään. Tavallisinta ja usein ongelmaksi koettua klassista ehdollistumista on ovikelloon reagointi. Kun ovikelloa soitetaan toistuvasti ilman, että kotiin saapuu vieraita, koira lopulta lakkaa reagoimasta siihen. Tosin täytyy muistaa, että ei auta, että ovikelloon reagointi pelkästään sammutetaan, koiralle täytyy kouluttaa myös korvaava käytös, ovikello merkitsee myöhemminkin vieraiden saapumista, klassinen ehdollistuminen syntyy uudestaan ja ei-toivottu käytös palaa.

Sammuttamista täytyy usein tehdä myös eroahdistuksen hoidossa. Esimerkiksi Metan kohdalla sammutettiin eroahdistuksen kouluttamisessa mm herätyskelloon reagointi, se aloitti stressaamisen tulevasta yksinolosta jo siinä vaiheessa, vaikka varsinaiseen yksinoloon ajallisesti meni vielä kauan (join aamukahvit, pakollinen koneella istuminen, aamulenkki jne). Toki sammutettiin myös lukuisia muita klassisia ehdollistumisia, jotka ennakoivat Metalle ahdistavaa yksinoloa. Nämä kaikki tehtiin ennen kuin edes astuin ovesta ulos ja varsinainen yksinolon opettelu alkoi. Ehdollistumista voi siis tapahtua useisiin eri ärsykkeisiin, jotka merkitsevät jotain tulevaa merkityksellistä tapahtumaa, kuten tässä yksinjäämistä.

Ehdollinen vahviste (mm naksutin)

Ehdollinen vahviste on käytännössä klassisen ehdollistumisen luomista jonkun halutun ärsykkeen ja palkkion välille. Ehdollisia vahvisteta voi olla useita, esim naksutin ruokapalkalle, pilli saalispalkalle ja sanallinen ehdollinen vahviste joka kulkee aina mukana.

Ehdollinen vahviste helpottaa koulutusta, sillä sen avulla on helpompaa kertoa koiralle juuri se hetki kun se tekee halutun asian. Itse käytän naksutin käytösten alkuopetuksessa, jossa käytöstä usein esiintyy vain lyhyitä hetkiä ja on tärkeää ajoittaa palkinto juuri oikeaan hetkeen. Käytän myös sanallista ehdollista vahvistetta, kun ajoituksen ei tarvitse osua niin tarkalleen oikeaan hetkeen, esim käytöksissä, joissa on jo kestoa, jolloin ei ole niin tarkkaa tuleeko ehdollinen vahviste tasan viiden sekunnin kohdalla vai meneekö siihen kuusi sekuntia.

Useille koirille on huomaamatta opetettu ehdollinen vahviste, joka yleensä on käden vieminen taskun luo päivystämään (jolloin koira alkaa käyttäytymään paremmin) tai vaikka muovipussin rapina, mikäli makupalat ovat tulleet muovipussista. Tässä ei ole mitään väärää, mutta parhaimman hyödyn näistä saa, kun edellämainitut äänet ja ele tapahtuvat vasta kun koira on palkkansa ansainnut, eivätkä ole merkki siitä, että ohjaaja on valmistautunut palkkaamaan ja käytännössä ostanut kaytökset jo ennen kuin ne ilmenee. Myös naksutinta tai sanallista ehdollista vahvistetta käytettäessä täytyy olla tarkkana, ettei liike tapahdu ennen kuin valittu ärsyke kuuluu, koirat seuraavat ensisijaisesti liikettä, tämän vuoksi käsimerkkien opettaminen on yleensä huomattavasti helpompaa, kuin sanallisten vihjeiden.

Ehdollisesta vahvisteesta seuraa aina palkinto. Jos palkitseminen lopetetaan reagointi alkaa sammumaan. Ehdollinen vahviste ei itsessään merkitse koiralle mitään, se mikä koiraa kiinnostaa on siitä seuraava vahviste. Koiran on vain koulutukse edetessä tehtävä enemmän ennen kuin se saa vahvisteen, jolloin palkitseminen pikkuhiljaa vähenee.

Siedätys ja vastaehdollistaminen

Siedätystä käytetään usein, kun koira vaikkapa pelkää jotain. Siedätyksessä pelon laukaiseva ärsyke tuodaan koiran lähelle pikkuhiljaa. Etäisyyttä lyhennetään sitä mukaa, kun koira lakkaa reagoimasta edellisessä kohdassa.

Voidaan käyttää myös minkä tahansa muun ärsykkeen kanssa, jossa koiran reaktio on ei-toivottu. Esimerkiksi pallohullua koiraa voi siedättää tuomalla pallo mahdollisimman pienissä erissä koiran lähelle, kun reaktio edellisessä kohdassa lakkaa lisätään jotain muuta reaktion tuottavaa. Esim pallo on ensin kädessä paikallaan, kun koira ei enää reagoi tähän, kättä liikutetaan, palloa pomputetaan ilmaan ja otetaan koppi, pallo pudotetaan maahan, heitetään hieman kauemmas jne.

Vastaehdollistaminen tai aktiivinen siedätys tarkoittaa periaatteessa samaa kuin siedätys. Reaktion tuova ärsyke tuodaan koiralle pikkuhiljaa, edetään kun reaktio edellisessä kohdassa on lakannut. Vastaehdollistamisessa kuitenkin lisätään tilanteeseen jotain, mikä tukee haluttua tunnetilaa. Klassinen ehdollistuminen on tahdosta riippumatonta, joten jos kiihdyttävä ärsyke tuodaan pikkuhiljaa ja samalla tarjotaan rauhoittavaa ärsyke, ehdollistuu rauhallinen mielentila kyseiseen ärsykkeeseen, kiihtyneen mielentilan korvaa toivottu rauhallinen.

Flooding

Flooding tarkoittaa, että reaktion tuottava ärsyke tuodaan täydellä teholla ja se poistuu vasta, kun ei-toivottu käytös on lakannut. Esimerkiksi kun koira pelkää toisia koiria, tuodaan koira niin lähelle, että reaktio on voimakkaimmillaan. Floodingissa tyypillistä on, että koiran reaktio ensin voimistuu, käytös lisääntyy ja myös uusia käytöksiä voi ilmetä. Flooding meneekin useimmiten pieleen siinä, että kun koiran käytös lisääntyy ja saa uusia piirteitä, koira viedään nopeasti tilanteesta pois, käytöshän pahentui. Samalla ei toivottu käytös lisääntyy, koira oppii, että ei auta että pelkää ihan vähän, täytyy pelätä aivan hirveästi, ennen kuin uhka helpottaa.

Flooding on epävarma koulutuskeino, eikä sen käyttö ole perusteltua, ainakaan mikäli uhka on todellinen ja uhan todellisuuden määrittää ainoastaan koira. Koska käytös ensin lisääntyy, uhkaa kokeva koira voi muuttua vaaralliseksi ympäristölleen. Floodingin tulokset ovat myös melko epävarmat, jotta voisi tietää onko se tehonnut, täytyisi osata lukea koiran ajatuksia ja se ei ole mahdollista. On myös mahdotonta tietää, onko koira rauhoittunut, kun huomaa että uhka ei poistu teki se mitä hyvänsä ja huomannut myös, että uhka ei olekaan kovin vaarallinen jolloin sen tarve päästä uhasta eroon on myös loppunut, vai onko koira mennyt opitun avuttomuuden tilaan. Opittu avuttomuus taas voi näkyä toivottuna käytöksenä, koira ei reagoi uhkaan mitenkään, koska se on huomannut, että mikään ei auta, mutta se kuitenkin kokee ärsykkeen uhkaavana. Ärsyke laukaisee edelleen stressireaktion, mutta se ei näy käytöksessä. Ihmisen mielestä tämä voi olla hyvä koulutustulos, mutta samalla myös eläinlääkärikulut alkavat mystisesti kasvamaan. Pitkittynyt stressi voi terveyden lisäksi vaikuttaa myös käytökseen tämä voi näkyä reaktiivisuutena, pakonomaisena käytöksenä, hermostuneisuutena jne.

Yksi kommentti artikkeliin ”Klassinen ehdollistuminen

  1. Paluuviite: Mitä on klassinen ehdollistaminen ja miksi se on tärkeää? – Häntä heilumaan

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s