Koirankoulutuksen kulmakivet: Ennakointi

Ennakointi on onnistuneen koulutuksen tärkeimpiä asioita. Se on tärkeämpää, kuin hallita oppimispsykologian termistö tai niiden soveltaminen käytäntöön. Usein kuultu väite positiiviseen vahvistamiseen perustuvan koulutuksen toimimattomuudesta, kun koulutetaan niitä ”oikeita” ongelmia, liittyy juurikin ennakointiin.  Teho perustuu ennakointiin. Tavoite on, että koiran käytös on niin hyvin ennakoitavissa, että mikään ei pääse yllättämään. Kun tiedetään, mitkä on haastavat paikat, (johtui ne haasteet sitten rotu-/lajityypillisistä piirteistä tai yksilön ominaisuuksista tai kokemukiksista), reagidaan ennen, kuin koira ehtii reagoida.

Eikö koiraa sitten kielletä mistään? Eihän se silloin opi rajoja! Kyllä kukkahattuisinkin koiranomistaja puuttuu koiran käytökseen vaikka rankaisulla, jos käytös on hallitsematonta tai vaarallista. Tosin positiiviseen vahvistamiseen keskittyvä koiranomistaja ymmärtää epäonnistuneensa ennakoinnissa, kun rankaisuun perustuvassa koulutuksessa koulutus vasta alkaa tästä hetkestä.

Ennakointi tarkoittaa sitä, että tiedetään, mistä käytös johtuu. Onko se metsästyskäytöstä? Pelkoa? Aggressiivisuutta? Ahdistusta? Ylivilkkautta? Keskittymiskyvyttömyyttä? Vasta, kun tiedetään, mistä käytös johtuu, siihen voidaan vaikuttaa. Useimmiten varsinaiseen käytökseen vaikutetaan koulutuksessa vähiten ja suurin työmäärä menee käytöksen syyn etsimiseen ja siihen vaikuttamiseen.

Ennakoinnin suhteen tehdään usein se virhe, että reagidaan käytökseen, oli se reaktio sitten rankaisu tai käytöksen suuntaaminen toivottuun positiivisella vahvisteella. Käytös alkaa aina klassisella, koira huomaa ärsykkeen (esim. toisen  koiran) ja reagoi siihen ei-toivotusti. Jos odotetaan, että ei-toivottu käytös tulee esiin, ollaan auttamatta myöhässä. Miten siis ennakoida?

Ongelmat harvoin alkavat yhdessä yössä, ja useimmiten jo näin tapahtuu oikea osoite on eläinlääkäri radikaalit muutokset käytökessä ovat usein kipukäytöstä. Ihmisellä on uskomaton  kyky sopeutua, koirankoulutukessa tämä ei välttämättä ole hyvä ominaisuus. Usein ongelmat alkavat pikkuhiljaa, ne voimistuvat asteittain ja usein ihminen sopeutuu muutokseen. Vasta, kun koiran käytöstä ei enää voi hyväksyä, aletaan miettimään siihen ratkaisua. Usein epäreilu asetelma koiran kannalta on, että vaikka käytöksen kehittymiseen on tarvittu paljon aikaa, se pitäisi kuitenkin saada loppumaan mieluiten heti.

Usein koiranomistaja haluaa vain tietää miten käytös loppuu, kun kannattavampaa olisi miettiä MIKSI koira  käyttäytyy kuten käyttäytyy. Vaikka koiran käytös voi olla hallitsematonta tai jopa vaarallista, se harvoin on epänormaalia. Jos koira käyttäytyy epänormaalisti, kannattaa jälleen kääntyä eläinlääkärin puoleen.

Ennakointi lähtee koiran elekielen tuntemisesta, ei odoteta ensimmäitä rähähdystä, vaan reagoidaan, kun ensimmäiset merkit epävarmuudesta ilmenee. Vaikka oltaisiinkin tilanteessa, että koira jo ratkoo tilanteita esim aggressiolla, se useimmiten viestii paljon ennen, kuin siirtyy aggressioon. Jos ihminen ei ymmärrä näitä koiran viestejä, koiralle ei jää muuta vaihtoehtoa, kuin käyttää voimakkaampia eleitä.

Ennakointi lähtee myös siitä, että koiralle annetaan mahdollisuus onnistua. Jos koira pelkää ihmisiä, sitä ei viedä mahdottomaan ympäristöön (missä yllätys kyllä, koira ei välttämättä käyttäydykään ei-toivotusti, jos ärsyke on ylivoimainen koira voi lamaantua) vaan koiralle annetaaan mahdollisuus käyttää elekieltään ja sille annetaan mahdollisuus välttää pelottava tilanne ilman pelkoa tai aggressiota. Koira on kohtelias eläin, se useimmiten valitsee tilanteen välttämisen, jos se vain on mahdollista. Ihmisen tehtävä on tarjota tämä mahdollisuus.

Kun ennakointi toteutuu päästään vaikuttamaan itse käytökseen. Ei ole tarkoitus, että koiran kanssa vältellään tilanteita, joissa koira käyttäytyy ei-toivotusti, vaan niihin puututaan kouluttamalla korvaavia käytöksiä. Tähän keskitytään artikkelisarjan seuraavassa osassa Koirankoulutuksen kulmakivet: kuusi tärkeintä käytöstä.