Koulutuksen rakenne

Koulutuksen rakenne

Koulutuksen rakenne alkaa koulutuksen suunnittelusta. Mitä halutaan kouluttaa. Miltä käytös näyttää valmiina, kuinka paljon kestoa käytökselle halutaan, kuinka paljon sitä on tarvetta yleistää jne. Miten käytös saadaan aikaan, ja miten sitä vahvistetaan. Käytetäänkö vahviste-rankaisuparina positiivista vahvistetta ja negatiivista rankaisua vai positiivista rankaisua ja negatiivista vahvistetta vai näitä kaikkia. Yleensä koulutus on tehokkainta, kun se pidetään mahdollisimman yksinkertaisena, keskitytään mahdollisuuksien mukaan vain yhteen vahviste-rankaisupariin.

Mietitään, mitkä asiat koira kokee tilanteessa vahvisteena ja mitkä rankaisuna. Nämä ovat aina vain olettamuksia, koiran käytöstä seuraamalla näkee onko ratkaisut toimineet. Jos käytös ei lisäänny valitulla vahvisteella, se ei toimi, palataan suunnitteluvaiheeseen.
Mietitään kriteeri, ajoitus ja vahvisteen laatu ja suunta. Ja se, miten koulutuksen halutaan edistyvän, jos edistys ei tapahdu suunnitelmien mukaan, palataan suunnitteluvaiheeseen. Yleensä ongelmat koulutuksessa liittyvät kriteeriin, ajoitukseen ja/tai vahvistetiheyteen.

Eläimet ovat aina rehellisiä, jos huomaat, että käytös ei ole aivan sitä mitä ajattelit, vika on aina kouluttajassa. Älä hermostu koiralle. Mieti, miksi koulutus ei toiminut ja kouluta uudelleen.

Kriteeri

Kriteerillä tarkoitetaan käytöstä, millä koira kussakin vaiheessa saa palkinnon. Jos tavoitteena on kouluttaa viiden minuutin paikallamakuu, kun omistaja on näköesteen takana, koulutus pitää jaotella osiin. Kriteerien määrittäminen ihan paperillekin kannattaa, koska silloin ihmiselle on selvää mitä hän haluaa nähdä ja miten koulutus on suunnitelmissa edistynyt. Jos käytös taas ei näytäkään aivan siltä, mitä oli suunniteltu on kriteeri mahdollisesti asetettu väärin, vahvistetaan väärää asiaa eli ajoitus mättää, tai kriteeri on liian vaativa, jolloin koira ei ymmärrä, mitä siltä halutaan.

Koulutuksen ei tarvitse, eikä sen pidä onnistua 100%, kun käytöksen kouluttaminen on vielä kesken. Kun koira onnistuu 60% toistoista on kriteeri kohdallaan, kun onnistumisia on 80% on hyvä aika nostaa kriteeriä. Kriteerin nosto on vaikeampaa, jos koulutuksessa jäädään jumittamaan liiaksi samaan kriteeriin. Koira oppii, että tällä käytöksellä palkka tulee aina, joten miksi se tarjoaisi jotain enemmän? Vasta, kun käytös on valmis, voidaan alkaa tavoittelemaan 100% onnistumista.

Ajoitus

Ajoitus tarkoittaa sitä, että kouluttaja osaa ajoittaa vahvisteen täsmälleen siihen hetkeen, kun toivottu käytös esiintyy. Vaikka ajoituksen helpottamiseksi on ehdollinen vahviste todella hyödyllinen apuväline, se ei siltikään poista kouluttamisen mekaanisen osuuden tärkeyttä. Vaikka kouluttaja osaisi merkitä tismalleen sen hetken, kun koira tekee mitä sen halutaan tekevän, täytyy toiminnasta toimittaa myös ehdoton vahviste ja se täytyy toimittaa viipymättä siihen paikkaan missä koira on ja mielellään siitä suunnasta mihin toimintaa halutaan suunnata. Tämän taidon oppii vain harjoittelemalla.

Vahvistetiheys

Vahvistetiheys tarkoittaa sitä, kuinka monta kertaa koira palkitaan harjoituksen aikana ja kuinka pitkä ero palkitsemisen välillä on. Kun uutta käytöstä aletaan kouluttamaan vahvistetiheys on korkea, koira saa palkinnon noin 5 sekunnin välein. Vahvistetiheys on hyvin koirakohtaista, jos koira ei saa palkintoa riittävän usein se turhautuu ja alkaa tekemään virheitä, koulutus ei etene.

Latenssi

Latenssi tarkoittaa aikaa, jolloin koiran on tarjottava käytöstä. Valmiin käytöksen kanssa latenssi voi olla vaikkapa kolme sekuntia, jolloin koiran on oltava esim maassa, muutoin siitä ei makseta palkkaa. Harjoitteluvaiheessa kannattaa seurata myös latenssia, kuinka pitkään koiralla menee, että se tarjoaa käytöstä uudelleen. Jos latenssi on kovin pitkä on vaarana, että käytökseen ketjuuntuu jotain, mitä siihen ei haluta. Pitkä latenssi voi myös kertoa siitä, että kriteeri on liian korkealla tai ajoitus ei osu kohdalleen, jolloin koira ei tiedä, mitä siltä halutaan.

Palkkion suunta

Palkkio on tultava siitä suunnasta, mihin koiran käytös halutaan ohjata. Maahanmenossa palkka tulee alhaalta. Jos maahanmenossa palkitaan ylhältäpäin tulee usein vahvistaneeksi koiran kurkottamista palkan suuntaan, jolloin keston lisääminen on vaikeaa.

Myös harhanameja voi käyttää, jotta saadaan toistoja. Maahanmenossa palkitaan ensin oikeasta suunnasta ja heitetään sitten toinen makupala kauemmas, jolloin koira hakee sen ja tarjoaa tämän jälkeen uudelleen maahanmenoa. Harhanamiin voi opettaa myös vihjeen ”vapaa” tai muuta vastaavaa, joka merkitsee koiralle että se saa nyt liikkua.

Palkkion laatu

Käytettävä vahviste alkaa näkymään käytöksessä toistojen myötä. Jos vahviste on kiihdyttävä, on käytöskin toistojen myötä kiihtynyt. Luoksetulon kouluttamisessa saalispalkat ajavat asiansa, mutta maahanmenossa ne saavat koiran ajan myötä kiihtymään ja se ei tässä käytöksessä ole toivottavaa. 

Käytöksen aikaansaaminen

Kun on suunniteltu mitä halutaan kouluttaa, mitä vahvistetta käytetään, mitä kriteereitä käytöksen kouluttamiseen on laadittu. Täytyy käytös nyt saada esiin, jotta sitä voidaan lähteä vahvistamaan. Käytöksen aikaansaamiseen on monia keinoja, käytettävä keino valitaan käytöksen mukaan, ei ole olemassa yhtä keinoa joka olisi joka kerta paras.

Houkuttelu

Houkuttelu lienee yleisin tapa kouluttaa koiria. Houkuttelussa koiraa houkutellaan haluttuun suuntaan makupalaa tai lelua apuna käyttäen, koira seuraa vahvistetta, koska se haluaa sen, vahviste on siis toimiva. Houkuttelu ei ole välttämättä huono koulutuskeino, mutta sen käyttöä ei pitäisi jatkaa loputtomiin. Houkutteluun tottunut koira on usein melko riippuvainen siitä, että se saa apua ja sen ei oikeastaan tarvitse ajatella itse. Houkuttelun huono puoli on myös se, että tilanteessa on paljon, mitä täytyy häivyttää, koiran täytyy lopulta oppia toistamaan haluttu käytös ilman että vahviste on esillä, tai että ihminen elehtii ja näyttää koiralle suuntaa. Usein houkuttelemalla alkuopetus käy nopeammin kuin muilla keinoilla, mutta kaiken ylimääräisen häivyttäminen vie hyvinkin paljon aikaa. Houkuttelua voi käyttää, mutta se on tehokkaampaa, kun houkuttelu poistetaan tilanteesta mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Esimerkiksi houkutellaan koira menemään maahan viisi kertaa ja odotetaan tämän jälkeen josko koira hoksaisi tarjota käytöstä ilman houkuttelua.

Kohteet (mm kosketuskeppi ja alusta)

Kohteet on houkuttelua parempi vaihtoehto. Käytännössä kohteillakin koira seuraa esimerkiksi kosketuskepin päätä aivan kuten houkuttelussa makupalaa, mutta kohteen häivyttäminen on helpompaa, koska kohde ei itsessään merkitse koiralle mitään muuta kuin keinoa saada palkinto. Houkuttelussa taas koira seuraa vahvistetta, joka merkitsee koiralle jotain mitä se haluaa, sen poistaminen voi tuntua koirasta rankaisulta, vahviste poistettiin ja rangaistuksen vähentävät käytöstä.

Kosketusalustan kanssa on helppo kouluttaa asioita, joissa koira toimii etäällä omistajasta, sen halutaan vaikkapa juoksevan agilityn A-esteen kontaktipinnalle. Tämänkin voi tehdä toki houkuttelmalla, laittaa makupaloja kohtaan jossa koiran halutaan pysähtyvän, mutta usein käy niin, että koira jatkaa matkaansa ilman pysähtymistä kun makupalat poistetaan tilanteesta.

Myös kohteet häivytetään tilanteesta mahdollisimman nopeasti ja usein koira tarjoaa heti edellisellä kerralla palkkioon johtanutta käytöstä, vaikka kohdetta ei tilanteessa enää olekaan.

Capturing (käytöksen sieppaaminen)

Käytöksen sieppaaminen tulee kysymykseen silloin, kun käytöstä esiintyy jo. Useimmiten tämä tarkoittaa, että käytös on koiralle luonnollinen, mutta sitä halutaan vahvistaa ja myöhemmin siihen halutaan liittää vihjesana ja se halutaan ärsykekontrolliin. Esimerkiksi maahanmenon koulutuksen voi aloittaa sieppaamalla käytös, kun koira tarjoaa tätä oma-aloitteisesti. Alussa kriteeri on, että koira menee makaamaan. Käytös ei ole valmis, koiralla on monia tapoja makoiluun. Meta ja Kara havainnollistavat tässä muutamaa tapaa:   75156238 148502_1669763499567_5359657_n

56868367 196687_1864468807078_6064015_n

Kaikissa kuvissa koira makaa, mutta käytös ei ole aivan se mitä haettiin.

Shaping:

Maahanmenon koulutusta voikin jatkaa sheippaamalla käytöstä haluttuun suuntaan. Kara  havainnollistaa, millaisen käytöksen itse haluan nähdä, kun pyydän koiraa menemään maahan:

8530_1226184330365_511787_n

 Sheippaamista voi käyttää kun jotain olemassaolevaa käytöstä halutaan hienosäätää juuri halutunlaiseksi. Tai sitten sheippaamalla voi kouluttaa jonkin uuden käytöksen aloittamalla vahvistamisen vaikkapa silmien liikuttamisesta haluttuun suuntaa. Karalle ja Metalle sheippasin ensimmäisenä turhan tempun, jotta en tule ryssineeksi jotain oikeasti tarpeellista käytöstä. Aloitin vahvistamisen vilkaisusta vasemmalla, kun koira toistuvasti vilkaisi vasemmalla, odotin että se pää kääntyy myös aavistuksen vasemmalla, kun tämä onnistui odotin suurempaa pään liikettä aina siihen asti, että koira koskettaa kuonolla kylkeään. Tämän jälkeen odotin että koira edellisten lisäksi liikuttaa etutassujaan ja aina vain suuremman liikkeen kunnes koira lopulta kellahti kyljelleen. Tästä siirryin vahvistamaan jalkojen liikettä kunnes koira oli selällään ja kellahti lopulta toiselle kyljelle.

Mielikuvitus on rajana, kouluttaa voi mitä tahansa mikä vain on fyysisesti ja psyykkisesti mahdollista.

Vihje

Vihje tarkoittaa sitä sanaa, käsimerkkiä tai muuta signaalia, millä halutaan että koira alkaa suorittamaan koulutettua käytöstä. Vihje lisätää siinä vaiheessa, kun koira osaa jo halutun käytöksen, sen on oltava valmis ja juuri sellainen kuin sen halutaan oleva. Vaikkapa maahanmenossa Karalle lisättiin vihjesana ”maahan” vasta, kun käytös näytti juuri siltä, miltä halusin sen näyttävän. Vihjesana on siis käytännössä koulutetun käytöksen nimi.
Jos koulutuksessa on käytetty apuvälineitä tai houkuttelua täytyy kaikki nämä avut ja houkuttelu häivyttää ennen vihjesanan lisäämistä. Tämä johtuu siitä, että koira seuraa ensisijaisesti liikettä, jos vaikkapa maahanmeno on koulutettu houkuttelemalla täytyy kaikki käden liike poistaa ennen vihjettä, muutoin koira seuraa jatkossakin ensisijaisesti kouluttajan eleitä. Esimerkiksi menee maahan, kun kouluttaja osoittaa maahan. Jos tämä ei haittaa, ei tavassa ole mitään väärää. Kuitenkin jos halutaan, että koira menee maahan ainoastaan ”maahan” vihjeestä ja myös silloin, kun se ei näe kouluttajaa, on käsimerkit häivytettävä, jotta koira oppii vihjesanan, muutoin se seuraa vain omistajan eleitä eikä edes välttämättä kuule, mitä sille sanotaan.

 Kesto

Kun käytös on saatu aikaan tarvitsee siihen useimmiten lisätä myös kestoa. Keston lisääminen aloitetaan pidättämällä palkintoa aluksi sekunti sitten toinen jne. Riippuu täysin käytöksestä, mitä kesto tarkoittaa. Maahanmenossa kesto tarkoittaa, että koira pysyy maassa, mutta vaikkapa seuraamisessa se tarkoittaakin, että koira seuraa aina vain pidempiä aikoja.

Etäisyys

Etäisyys lisätään, kun käytöksellä on kestoa. Paikallaoloon lisätään alkuun kestoa ilman että kouluttaja poistuu koiran läheltä, vasta kun käytöksessä on jo kestoa lisätään etäisyys. Etäisyyden määritteleminen vaihtelee käytöksen mukaan. Etäisyyden lisäämisen yhteydessä vahvistuu samalla myös kesto, jos koira on hyvä yleistämään. Joskus kuitenkin tulee vastaan tapauksia, joille kaikki pitää tehdä erityisen huolellisesti, Tällainen koira ei esim opi olemaan viittä minuuttia paikallaan, jos siihen ei ensin ole lisätty viiden minuutin kestoa ihmisen ollessa lähellä ja vasta tämän jälkeen aloitetaan etäisyyden lisääminen.

Ärsykekontrolli

Ärsykekontrolli tarkoittaa, että koira tekee halutun asian vihjesanasta. Se ei sotke eri vihjeitä, eikä arvaile, vihjeen merkityksen täytyy olla koiralle selvä. Käytännössä koira menee maahan ”maahan” vihjeestä, istuu ”istu” vihjeestä jne.

Yleistys

Yleistys on koulutusprosessin vaikein vaihe. Yleistyksellä tarkoitetaan, että käytös yleistetään kakkiin niihin ympäristöihin, missä sitä halutaan nähdä. Yleistys tarkoittaa myös sitä, että käytös yleistetään eri ärsykkeiden läheisyyteen. Jos halutaan että koira menee maahan joka tilanteessa, täytyy tämä koiralle kouluttaa. Harjoitukset viedään aina vain vaikeampiin ympäristöihin. Lähellä kulkee ihmisiä, koiria, hevosia jne koira suorittaa käytöstä ruohokentällä, metsässä, kadulla jne

Koska käytös sitten on varma? Yksi tapa kouluttaa käytös niin varmaksi, kuin eläimen kanssa vain minkään käytöksen voi kouluttaa, on käyttää esimerkiksi Yhdysvaltalaisen poliisikoirien kouluttajan Steven Whiten tunnetuksi tekemään 20-20-20 menetelmää. Tämä tarkoittaa, että koira tekee 20 onnistunutta suoritusta, 20 eri ympäristössä, 20 eri häiriön läheisyydessä. Kuulostaako yksinkertaiselta? Käytännössä tämä tarkoittaa 8000 onnistunutta toistoa. Antaa ehkä kuvaa siitä, kuinka paljon todella hyvin koulutetun koiran kanssa saa tehdä töitä.

Epäsäännöllinen vahvistaminen

Epäsäännollinen vahvistaminen on positiivisen vahvistamisen ehdottomasti paras ominaisuus. Epäsäännöllinen vahvistaminen merkitsee sitä, että koiraa palkitaan ennalta-arvaamattomasti. Joskus palkitaan vaikkapa kymmenen metrin seuraaminen, sitten seuraamista teetetäänkin kaksisataa metriä ennen palkitsemista. Epäsäännöllinen vahvistaminen lisää koiran motivaatiota, se työksentelee kovemmin palkan eteen. Koira on tottunut saamaan palkinnon seuraamisliikkeellä, kun palkaa ei tulekaan aivan heti koira alkaa työskentelemään entistä kovemmin palkkansa eteen. Tämä mahdollistaa myös sen, että koira suorittaa kilpailutilanteessa useita käytöksiä ilman palkintoa, sillä on vahva oppimishistoria, että käytökset lopulta tuottavat palkinnon, joten sen motivaatio ei kärsi edes pitkään työskenteltäessä.

Kun verrataan tätä toiseen vastapariin, positiiviseen rangaistukseen, epäsäännöllinen rankaiseminen ei ole mahdollista. Esimerkiksi pöydältä varastavan koiran kanssa näkee hyvin, miten epäsäännöllinen rankaisu ei ole toimiva koulutuskeino. Koira oppii olemaan varastamatta, kun ihminen on läsnä, mutta on huomannut, että rankaisua ei tulekaan, kun ihminen ei ole paikalla. Rankaisulla koulutettuja koiria joudutaan usein myös sillointällöin rankaisemaan, jotta koira muistaa mistä käytöksestä rankaisu seuraa, varsinkin silloin, jos koira saa ei-toivotulla käytöksellä vahvisteen. Ihmisellä on usein tapana selittää tätä koiran uppiniskaisuudella, kovapäisyydellä ja johtajuusongelmilla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s