Luoksetulon sietämätön vaikeus

Luoksetulo on jokaisen koiran perustaito. Oma mielipiteeni on, että vahva luoksetulo on ilmainen henkivakuutus koiralle. Jos koira osaa tulla luokse luotettavasti, sille voi suoda vapauksia, joita se ei muuten saisi (tai sen ei pitäisi saada). Kun tiedän, että koira tulee luokse, vaikka vastaan tulee koirakko, ihminen, auto, rusakko, hirvi jne. voin sallia sille vapaata liikkumista enemmän, kuin koiralle, joka ei osaa tulla luokse näissä tilanteissa.

Toistuvasti kuulen, että koira ei osaa tulla luokse. Tämä artikkeli ei käsittele niitä tapauksia, joille ei koskaan ole opetettu luoksetulon jaloa taitoa. Olen huomannut, että moni koiranomistaja, joka on panostanut koiran kouluttamiseen ja koira on tottelevainen, mutta jostain syystä luoksetulo on heikko. Monissa tapauksissa ihminen kertoo, että ”koira kyllä tietää, mitä luoksetulo tarkoittaa”.  Tämä tarkoittaa useimmiten, että koira on osannut aiemmin tai se osaa tietyissä tilanteissa tulla luokse.

Kyllä se ennen osasi

Jotta koiran koulutuksessa olisi jotain järkeä, sen täytyy edetä jatkuvasti. Koiranomistaja varmasti toivoo, että koira olisi jossain kohtaa ahkeran koulutuksen jälkeen ”valmis”. Koira suorittaa sille annetut tehtävät viivyttelemättä, eikä jokaista suoritusta tarvitse erikseen palkita. Ei ole mitään mieltä palkita loputtomiin jokaisen askelen jälkeen kaunista hihnakäytöstä. Kun koira osaa istua, ei ole mitään järkeä palkita joka kerta, kun koiran takamus hipaisee lattiaa. Kun koiralla on vahva oppimishistoria toisten koirakoiden ohittamisesta, ei koiraa tarvitse palkita sekunnin välein toisten koirien lähellä. Kun käytökset ovat riittävän vahvoja, niistä tulee koiralle rutiineja. Rutiinit yhdistävät koiria ja ihmisiä.

Kaiken muun käytöksen kanssa rutiineihin ja opetettuihin käytäntöihin luottaminen toimii, paitsi luoksetuloon. Miksi?

Koira on rutiinieläin, kuten ihminenkin. Jos koiralle koulutetaan, että kireällä hihnalla ei kertakaikkiaan pääse eteenpäin, se oppii sen. Kun koiralle vielä kouluttaa, miten se pääsee eteenpäin, jos hihna sattuu kiristymään, koira toistaa tätä käytöstä vuodesta toiseen, vaikkei siitä erikseen palkita esim makupalalla. Jos hihna kiristyy, matka keskeytyy, koira palaa ihmisen rinnalle ja matka jatkuu.

Koiralle koulutetaan paikallaolo. Alussa koiraa palkitaan ja käytöstä yleistetään, mutta ajan kuluessa palkitsemista vähennetään ja käytös siirretään arkisiiin tilanteisiin, missä sitä tarvitaan. Koiran täytyy odottaa, että se pääsee ulos. Ruuan saa, kun istuu paikallaan ja odottaa lupaa. Autoon tai autosta pois ei saa hypätä ilman lupaa. Vaikka hihna otetaan pois, koira ei saa rynnätä tiehensä ilman lupaa. Kun vastaan tulee jotain yllättävää, koiran täytyy pysähtyä haluttuun asentoon jne.

Luoksetuloakin jokainen harjoittelee ahkerasti. Käytöstä yleistetään ja pian huomataan, että koira on ymmärtänyt, että vihjesanan kuultuaan kannattaa juosta sata lasissa ihmistä kohti. Nyt on siis sopiva hetki olettaa, että käytös on rutiini ja koira toistaa sitä maailman tappiin?

Kun käytös ihmisen mielestä on valmis, hän käyttää sitä tilanteissa, joissa sitä tarvitaan. Kaikista muista koiran yleissivistykseen kuuluvista käytöksistä, luoksetulo on poikkeus.

Kun koira kulkee kauniisti hihnassa, koira pääsee eteenpäin. Toisen koiran ohittamisesta, koira pääsee pois tilanteesta. Paikallaolosta, koira saavuttaa ruokaa, pääsee ulos, autoon, autosta pois, vapaaksi jne. Mitä koira saavuttaa noudattamalla luoksetuloa?

Luoksetulo ei ole käytös, jolla koira saavuttaa jonkin sen arvostaman vahvisteen. Luoksetulo on luopumista. Luopuminen tarkoittaa, että koira luopuu asiasta, jota se tavoittelee ja koira tarvitsee aina jonkin syyn tehdäkseen niin.

Kun todella tarvitsen käytöstä, jota kutsun luoksetuloksi, ovat tilanteita, joissa koiran täytyy kääntyä pois jostakin ärsykkeestä ja juosta minua kohti. Tämä ärsyke voi olla mitä tahansa: koira, ihminen, jänis, auto, orava jne. Ehkä koira mieluummin haluaisi tehdä tuttavuutta vastaantulevan koiran kanssa? Tervehtiä ihmistä? Jahdata jänistä? Ehkä autoakin? Oravasta puhumattakaan..

Kaiken sen ahkeran koulutuksen jälkeen, jossa koiralle on uskoteltu, että juuri näin sen kannattaa tehdä loppuukin. Kun se kuuliaisesti luopuu vastaantulevasta ihmisestä, koirasta, pupusta, oravasta jne jotka kaikki ovat johtaneet palkintoon loppuukin, ei seuraa palkintoa, koira laitetaan hihnaan. Miksi koira tulisi luokse?

Kaikissa muissa peruskäytöksissä koira saavuttaa jotain, paitsi luoksetulossa. Tämä on omasta mielestäni syy, miksi luoksetulo alkaa ajan myötä sammumaan, jos sitä ei palkita, kun muut käytökset pysyvät, vahvistuvat ja muuttuvat rutiineiksi.

Omalla koirallani on vahva luoksetulo ja se johtuu siitä, että palkitsen jokaisen luoksetulon. Pyydän koiraani tulemaan luokse vähintään kuusi kertaa ennen kuin pistän sen hihnaan (luoksetulo ei merkitse vapaana olon päättymistä). Kutsun koirani luokse useita kertoja vapaana ollessa. Luoksekutsu ei merkitse jotain ärsykettä ympäristössä, koira ei vilkuile ympärilleen etsien syytä, miksi se kutsutaan luokse.

Useimmiten luoksetulon ongelmat liittyvät kahteen asiaan. Koira oppii, että luoksetulo ei merkitsekään palkintoa, vaan se merkitsee luopumista. Kun ihminen huutaa ”Tänne” se ei enää tarkoitakaan palkintoa, vaan se tarkoittaa hihnaan joutumista, vapaus loppuu. Tai se merkitsee sitä, että ympäristössä on jokin ärskyke. Toistojen myötä koira oppii, että ei kannatakaan juosta ihmisen luokse, kannattaa vilkaista ympäristöön, siellä voi olla jotain paljon kiinnostavampaa, kuin mitä ihminen tarjoaa.

Kyllä se kotona osaa…

Toinen ongelma luoksetulossa on, että koira kyllä osaa sen monissa tilanteissa ja ympäristöissä, paitsi niissä joissa se ei osaa sitä.

Selityksiä tällekin on monia, koira kokeilee rajojaan, tietää kyllä mitä pitää tehdä ja kyllä se kotona osaa…

Ongelman ydin lienee se, että käytöstä ei ole yleistetty. Kun käytös on huolellisesti yleistetty, koira toistaa halutun käytöksen monessa eri ympäristössä ja monen eri häiriön alaisuudessa. Jos toinen näistä on jäänyt vähemmälle harjoittelulle, on koiralta turha odottaa 100% tottelevaisuutta. Koira voi kyllä tulla luotettavasti luokse monissa eri ympäristöissä, mutta jos käytöstä ei ole harjoiteltu eri häriöiden alla, on turha odottaa, että koira tulee luokse tutussakaan ympäristössä, jos vastaan tulee jokin iso häiriö (olkoon se sitten pupu, ihminen, koira, hirvi…).

Yleistys on koulutuksen vaikein osuus. Kun koira jo osaa käytöksen, se viedään eri ympäristöihin ja eri häiriöiden alaisuuteen. Ongelma tässä on, että kouluttajan täytyisi osata ennakoida kaikkia niitä yllättäviä tilanteita, joita koira mahdollisesti kohtaa ja kouluttaa koiransa niin hyvin, että se on aina hallinnassa. Tämä on käytännössä mahdotonta, joten turvallisinta on yleistää käytöstä niin paljon, kuin vain erilaisia ympäristöjä ja häiriöitä keksii. Toinen vaihtoehto on pitää koira aina hihnassa jotta sen  voi aina pysäyttää.

Hihna ei ollut mikään sarkastinen huomautus, turvallisempaa on pitää koira esim liinassa tai flexissä ja harjoitella luotettava luoksetulo ennenkuin nuo hyödylliset apuvälineet poistaa.  Koiran ei tarvitse montaa kertaa päästä ”karkaamaan” toisen koiran, ihmisen, hirven jne perään ja kaikki työ mitä luoksetulon eteen on jo ehditty tehdä valuu hukkaan. Jos koiran voi pysäyttää ennen kuin se karkaa, on kouluttajalla jo hieman paremmat mahdollisuudet.