Oppimishistoria

Oppimishistoria

Kun kaikki edellämainitut asiat on suunniteltu, täytyy koulutuksessa huomioida vielä oppimishistoria. Tämä on jokaisen yksilön kohdalla eri ja määrittää, miten koira eri tilanteisiin suhtautuu. Oppimsihistoria määrittää, mitä käytöstä koira missäkin tilanteessa todennäköisimmin käyttää. Jos on tarkoitus kouluttaa jonkin ei-toivotun käytöksen tilalle toivottu käytös, vahvistehistoria on aina alussa ei-toivotun käytöksen puolella, se on vahvempi ja esiintyy tilanteessa todennäköisimmin.

Esimerkkinä mainitsen yhden asiakkaani, cockerspanieli uros, jolla oli oppimishistoriaa puremisesta mm hoitotoimenpiteiden aikana. Oppimishistoria tapauksen kohdalla oli vahvasti puremisen puolellla, koska käytös oli jatkunut vuosia. Toki pureminen oli tehty mahdottomaksi käyttämällä kuonokoppaa tilanteissa, joissa puremista ilmeni. Mutta kuitenkin koira murisi ja yritti purra joka kerta.

Tein tämän koiran kanssa yksinkertaista kosketuskeppi harjoitusta, koira oli rento ja työskenteli kepin kanssa innostuneena. Harjoituksen tavoitteena oli kouluttaa koiralle koskettaminen käteen siirtämällä kosketus kepin päästä kämmeneen. Oletuksena on, että koira toistaa edellisellä kerralla palkintoon johtavan liikkeen, vaikka kosketuskeppi poistetaan tilanteesta. Tätä harjoiteltiin koiran kanssa useita toistoja, koska oli todellinen vaara että se puree hyvin vähäisestä ärsykkeestä. Koira toisti kepin päähän koskemisen useita kertoja, kun kepin pää oli kämmenessäni. Kun sitten jätin kepin tilanteesta pois ja esiin ilmestyi pelkkä käsi, muuttui koiran käytös välittömästi. Se jähmettyi nähdessään pelkän käden ja sen katse lasittui, jos olisin jäänyt odottelemaan käsi esillä koiran reaktiota, se olisi todennäköisesti purrut minua. Nyt kuitenkin vein käden uudelleen pois näkyvista, otin kepin uudelleen esiin ja jatkoin harjoittelua kepin kanssa. Poistin kepin hyvin varovasti vetämällä sitä koko ajan enemmän hihaani, jolloin koira kosketti myös kättäni kepin lisäksi. Tällä tavalla sheippaamalla lopulta koira kosketti pelkkää kättäni ja harjoitus oli onnistunut.

Pelkästään tilannetta tarkastelemalla, unohtamalla yksilön oppimishistorian, näyttäisi siltä, että negatiivinen rankaisu (keppi, eli palkkion mahdollisuus poistetaan) toi esiin aggression. Kun oppimishistoria otetaan tilanteen tarkasteluun mukaan, huomataan, että käden ilmestyminen merkitsi koiralle positiivista rankaisua, tälle yksilölle käsi merkitsi ikäviä asioita, epämiellyttävää lisätään. Useimmille koirille käden näkeminen merkitsee miellyttäviä asioita, mutta tämän tapauksen kohdalla tilanne oli eri.

Käsi ei millekään koiralle automaattisesti merkitse mitään, tapahtuu siis klassista ehdollistumista, joka määrittää käytöksen, eli mitä operanttia vahviste-rankaisuparia se alkaa tavoittelemaan. Yleensä koiralle syntyy käteen miellyttävä klassinen ehdollistuma, jolloin se alkaa tavoittelemaan käteen liittyviä positiivisia vahvisteita, kuten silittelyä, kädestä tulevia makupaloja ja leluja. Mutta jos käsi merkitseekin ikäviä asioita, koira alkaa tavoittelamaan negatiivista vahvistetta, se haluaa käden pois läheltään ja tämän koiran oppimishistoriassa tämä tapahtui aggressiivista käytöstä käyttämällä. Eli koira itse määrittää, mikä on rankaisu ja mikä vahviste, ei ihminen. Hyvä esimerkki siitä, miten ehdollistumat vaikuttavat jokaisessa hetkessä, kun niitä lähdetään erittelemään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s