Pakonomainen/stereotyyppinen käytös

Pakonomaisesta ja sterotyyppisestä käytöksestä tulee ensimmäisenä mieleen eläintarhaeläimet, jotka toistavat loputtomana looppina jotain käytöstä. Ravaavat aidan viertä, heijaavat itseään puolelta toiselle, ääntelevät jne. Lemmikeillä pakonomaista käytöstä esiintyy useimmiten häkkielämiksi mielletyillä jyrsijöillä. Koiranomistajasta voi tuntua kaukaiselta ajatus, että koiralla olisi pakonomaista käytöstä ja käytös rinnastetaan usein suoraan epäasiallisiin oloihin ja vakaviin hyvinvointiongelmiin. Asia ei ole aivan näin yksinkertainen.

Pakonomainen ja stereotyyppinen käytös on pohjimmiltaan seurausta stressistä. Stressinsietokyky on hyvin yksilöllistä, kuten myös se, minkä yksilö kokee stressaavana. Koirilla yleisin pakonomainen käytös on yksinollessa/tarhassa haukkuminen ja ravaaminen.

Mitä pakonomainen- ja streotyyppinen käytös on?

Pakonomainen käytös on toistuvaa käytöstä, joka alkaa jostain ärsykkeestä. Tämä voi olla esimerkiksi paikka, tilanne, mikä hyvänsä muutos ympäristössä, mikä laukaisee käytöksen. Ehdollistumisia tarkastellessa käytöksen laukaisee klassinen ehdollistuma, klassisen ehdolistuman määritelmä on ärsyke -> seuraus, tässä tapauksessa seuraus on pakonomainen käytös. Pakonomainen käytös on toistuvaa ja sen keskeyttäminen on vaikeaa, koira toistaa käytöstä nimensäkin mukaisesti pakonomaisesti.

Stereotyyppinen käytös on pakonomaista käytöstä voimakkaampaa. Stereotyyppinen käytös on alkanut pakonomaisena käytöksenä ja pahentunut stereotyyppiseksi. Ero on, että käytös alkaa ilman mitään ulkopuolista ärsykettä. Käytöksen laukaisee silloin tunnetila, stressi kasautuu ja saavuttaessaan distressin eläin alkaa toistamaan käytöstä, jolla on oppinut helpottamaan oloaan. Tämäkin on klassista ehdollistumista, klassinen sisältää myös tunne-ehdollistumisen.

Miten käytös syntyy?

Kaikilla koirilla on jokin käytös, mitä ne tekevät, kun stressi menee distressin alueelle. Näitä käytöksiä kutsutaan sijaiskäytöksiksi. Käytökset eivät useinkaan liity tilanteeseen mitenkään ja eri roduilla on taipumusta erilaisiin käytöksiin, joten niillä voi olla myös perinnöllinen tausta. Useimmat koiranomistajat ovat nähneet näitä käytöksiä. Koira saattaa alkaa jahtaamaan häntäänsä, se voi ravata edestakaisin, kaivaa maata, haukkua jne. Vaikka omalla koiralla näkisi näitä käytöksiä, ei siitä välttämättä tarvitse huolestua.  Jos käytös on toistuvaa se esiintyy aina samassakaltaisissa tilanteessa (ja näitä tilanteita tulee usein) tai käytös on ajan myötä yleistynyt muihinkin tilanteisiin, käytökseen kannattaa puuttua, vaikkei kyseessä olisikaan pakonomainen käytös.

Käytöksen syntymiseen tarvitaan jostain syystä stressaava tilanne, krooninen stressi (mm. kipu) voi myös laukaista pakonomaisen käytöksen ja aikaa. Se voi myös olla pitkään jatkunut puute hyvinvoinnissa, kuten liian pieni tila, ei mahdollisuutta lajityypilliseen käytökseen jne. Stressaava tilanne voi olla esimerkiksi yksinolo. Yksinolo-ongelmia kutsutaan eroahdistukseksi, mutta tässä tilanteessa usein nähdään pakonomaista haukkumista tai ravaamista.

Koiran keino lievittää stressiä on yleensä jokin lajityypillinen käytös. Lajityypillinen käytös on usein itseään vahvistavaa, käytös tuottaa koiralle hyvänolontunteen ja se ei tarvitse mitään ulkopuolista vahvistetta. Lajityypillinen käytös on kuitenkin useimmiten myös kiihdyttävää käytöstä, joten koira stressaantuu entisestään sitä toistaessaan. Käytöstä toistaessaan koiralla voimistuu koko ajan tarve käytökselle, jolloin koira joutuu noidankehään ja käytös muuttuu pakonomaiseksi. Koira yrittää epätoivoisesti helpottaa oloaan ja stressaantuu entisestään näin tehdessään, soppa on valmis. On hyvin epätodennäköistä, että koira keksisi stressaavassa tilanteessa alkaa hengittämään syvään tai rentouttamaan lihaksiaan. Koira ei myöskään pysty rauhoittamaan itseään ajattelemalla rauhoittavia asioita, tähän koiralla ei riitä aivot.

Mahdollisia koulutuskeinoja: Käytöksen keskeyttäminen?

Käytöksen keskeyttäminen, kun se ilmaatuu on toki tärkeää. Käytös vahvistaa itseään, joten on iso merkitys, saako koira käytökselleen kaksi vai kaksi sataa vahvistetta. Tämä ei kuitenkaan poista tarvetta käytökselle. Kun käytös tulee esiin, on koiran kehossa stressitaso jo noussut distressin alueelle ja tässä vaiheessa on jo myöhäistä. Vaikka käytös on näkyvin osa ongelmaa, se on kuitenkin vain reagointia tunnetilaan. Käytöksen keskeyttäminen ei toimi, koska syytä käytökselle ei ole hoidettu.

Sammuttaminen?

Käytöksen sammuttaminen tarkoittaa sitä, että käytöksestä ei enää seuraa vahvistetta, jolloin se sammuu. Tämä ei ole mahdollista, kun koira saa käytöksellään sisäisiä vahvisteita. Vaikka pakonomaisessa käytöksessä voi olla mukana muitakin vahvisteita, näiden poistaminen ei auta, käytös sammuu ainoastaan, kun kaikki vahvisteet poistetaan.

Entäs klassisen ehdollistuman sammuttaminen? Klassinen ehdollistuma sammuu, kun ärsykettä toistetaan ilman seurausta. Pakonomaisessa käytöksessä tämä on tuhoon tuomittu ajatus. Jos päästäisiinkin tilanteeseen, että koiraa pidetään pakonomaisen käytöksen laukaisevassa ympäristössä niin kauan, että se ei enää toista käytöstä, ei voida puhua sammumisesta. Parhaimmillaankin tulos on opittu avuttomuus ja tämäkin tulos on hyvin epätodennäköinen. Koira lopettaa käytöksen nukkuakseen tai syödäkseen ja jatkaa käytöstä, kun voimat on palanneet. Taustalla on aina jokin hyvinvointiongelma, joten tarve käytökselle poistuu vain, kun ongelma korjataan.

Korvaava käytös?

Sitten seuraa idea kouluttaa koiralle korvaava käytös.. minkä tilalle? Opetetaanko koira sietämään distressiä ihmiselle miellyttävämmällä tavalla? Käytöksen pohjimmainen syy jää hoitamatta. Jos klassinen huomioidaan, voi tästä olla hyötyä. Koiralle koulutetaan käytös, jolla se osaa rauhoittaa itsensä. Apuna käytetään esim sykemittaria, jotta varmistutaan, että koira todella on rauhallinen, eikä vain näytä siltä. Tästä voi olla todellista hyötyä, mutta ainoastaan, kun puututaan myös käytöksen syihin, muutoin tarve käytökselle ei poistu.

Miten onnistua: Käytöksen syyn etsiminen sekä hyvinvointi kuntoon!

Tärkeintä on löytää syy käytökselle. Käytös on todennäköisesti tarvinnut aikaa kehittyäkseen, mistä tilanteesta käytös lähti kehittymään? Kun on selvitetty, mistä käytös on syntynyt, aivan yhtä tärkeää on selvittää, kuinka paljon se on yleistynyt?

Hyvinvoinnin osa-alueet on:

  • Ruokinta
  • Terveys
  • Sosiaaliset suhteet
  • Liikunta
  • Lepo
  • Aktivointi

Hyvinvoinnin osa-alueet on täysin kiinni yksilöstä. Rodutyypillisiä oletuksia voi toki tehdä, mutta yksilön tarpeet määrittää, onko hyvinvointi kunnossa vai ei. Jos rodun rotumääritelmässä mainitaan, että rotu on pidättyväinen muita koiria kohtaan, on mahdollista, ettei koiralle merkitse sosiaaliset suhteet paljoakaan, mutta pidättyväinenkin koira usein tarvitsee mahdollisuuden kommunikoida lajitoverin kanssa.

Kaikki hyvinvoinnin osat vaikuttavat toisiinsa, joten tasapainon löytäminen voi olla vaikeaa. Ei kannata unohtaa myöskään oppimista, koira sopeutuu ympäristöön, jossa elää, siihen tehdyt radikaalit muutokset voivat olla hyvinkin stressaavia.

Pakonomainen käytös on usein voimakkaasti ympäristöön sidonnainen. Joskus ratkaisu voi olla uusi ympäristö. Aina näinkään radikaali muutos ei vaikuta käytökseen, silloin käytös on usein kehittynyt stereotyyppiseksi.

Klassinen ehdollistuminen

Kun klassiseen ehdollistumaan vaikutetaan siedättämällä (sis myös vastaehdollistamisen) tulos ei saa olla, että koira altistetaan ärsykkeelle ja koulutetaan aste kerrallaan sietämään enemmän passivoimalla koiraa. Tämä ei ole siedätystä, vaikka nimi on ehkä harhaanjohtava. Tavoite on saada koira reagoimaan vähemmän, ideaalitilanteessa reagointi lakkaa, tämä tarkoittaa erityisesti tunnetasolla. Tulos ei saa olla, että koira oppii käytöksen, jossa se näyttää sietävän ja reagoimattomuus on käytännössä paikallaolo.

Se mikä on oleellista, on tunnetilan muuttuminen, käytös on toissijaista. Siedätyksessä on selvää, että myös jokin käytös vahvistuu. Tunnetilaa voi seurata helpoiten ruuan avulla, sykemittari kertoisi vielä luotettavammin, mitä koiran kehossa tapahtuu. Myös kaikki rauhoittavat signaalit paljastavat koiran tunnetilan, usein nämä on ensimmäisiä vihjeitä siiten, että tilanne ei ole koiralle enää miellyttävä.

Siedätys aloitetaan tasolta, jossa pakonomainen käytös ei ole tullut esiin. Pakonomaisen käytöksen esiintulo on merkki koulutuksen epäonnistumisesta. Ruuan avulla voidaan seurata, miten kiihtynyt koira on, kun koira pureskelee ruuan se on rauhallinen. Kun koira alkaa kiihtymään se alkaa nielemään ruuan pureskelematta, käyttää hampaitaan ruuan saadakseen, kun stressitaso nousee riittävän korkealle, syöminen lakkaa. Kun ruuan antamiseen lisätään sen etsimistä, tämä rauhoittaa koiraa usein pelkkää syömistä tehokkaammin. Myös etsimisestä voi päätellä koiran tunnetilaa. Jos koira ei meinaa löytää nenän edessä olevaa makupalaa, voidaan päätellä sen olevan kiihtynyt.

Jos koulutus ei etene, on siedätyksessä edetty liian nopeasti. Tämä voi näkyä käytöksenä, koira ei kykene rauhoittuman ilman ruokaa, vaan kierrokset alkavat heti nousta, kun ruokaa ei tule jatkuvana virtana. Tämä on merkki siitä, että siedätyksessä on edetty liian nopeasti ja sen tavoitteessa, eli tunnetilan muuttamisessa, on epäonnistuttu.

Operantti ehdollistuminen

Vaikka klassisen muuttaminen on tässä tapauksessa tärkeämpää, kuin käytöksen muuttaminen, pakonomainen käytös on vain reagointia tunnetilaan, ei koulutuksessa voida unohtaa operanttia.

Kun koiran käytös on kehittynyt pakonomaiseksi, on melko suuri riski siihen, että käytös tulee aina uudestaan  esiin, kun koiran stressitaso nousee. Koiran elämän pitäminen stressittömänä on mahdotonta. Vaikka ideaalitilanteessa, stressi olisi aina eustressiä, todennäköistä on, että joskus stressi on distressiä ja vaarana on, että koira reagoi tähän oppimishistoriansa mukaan tehokkaimmalla tavalla, käytöksellä, jota on aiemmin toistanut pakonomaisesti. Jos tilanne toistuvasti on tämä, ei ongelmaa saada koskaan hoidettua, tulos on käytännössä ikuisesti siedätystä ja tilanteiden välttelyä, joka ei ole hyvä koulutustulos.

Jotta vältytään tilanteelta, että pakonomainen käytös on aina nurkan takana, tulisi koiralle kouluttaa keinot selvitä tilanteesta muulla tavalla. Tässäkään ei voida unohtaa klassista, ei voida odottaa, että stressitaso nousee ja ihmiselle tulee yllätyksenä, että tilanne onkin ollut koiralle niin vaikea, että pakonomainen käytös tulee esiin. Tässä on täytynyt tehdä pohjatyö kunnolla, on kartoitettu, kuinka paljon käytös on yleistynyt. Yllätyksiä voi kyllä tulla, koiran tunnetilaa ei voi nähdä ennenkuin koira reagoi siihen käytöksellä ja silloin ollaan jo myöhässä.