Vieraiden kohtaaminen

Vieraiden kohtaaminen on usealle koiranomistajalle ongelmaksi koettu käytös. Koira on joko liian innokas, hyppii vieraita vasten, haistelee näiden takapuolta ja yrittää nuolla kasvoja. Tai sitten koira käyttäytyy aggressiivisesti se haukkuu vieraita, murisee, tekee valehyökkäyksiä ja/tai puree. Kukaan ei koe ongelmaksi sitä, että koira tervehtii vierasta istuen hänen edessään. Kolmesta esimerkistä kaksi ensimmäistä on koiran lajityypillinen tapa kohdata vieraat, kolmas on jotain, mitä koiralle on tarkoituksella koulutettu tai se on ihmisiä lukemalla oppinut, miten ihminen haluaa, että heitä lähestytään.

Me vaadimme koiralta aika paljon vieraita kohdatessa. Se miten koira luonnollisesti lähestyy vieraita riippuu täysin siitä, kokeeko se vieraan uhkana vai mahdollisena leikkikaverina.

Koiran lajityypillinen tapa lähestyä vierasta, johon se haluaa tehdä tuttavuutta, on kulkea pää alhaalla, korvat luimussa, häntä heiluu alhaalla. Koira vilkaisee toista koiraa ja kääntää sitten katseensa pois, nuolaisee ehkä huuliaan ja vilkaisee uudelleen. Koira lähestyy kohteliaasti kiertäen vieraan, se tulee vieraan viereen, nuolaisee tämän huulia, haistelee kaulaa ja siirtyy sitten haistamaan takapuolta. Jos vieras näyttää vihreää valoa ja kertoo koiralle, että tutustuminen voi jatkua, koira yleensä tekee komean leikkiinkutsukumarruksen ja lähtee juoksemaan karkuun. Jokainen koiranomistaja on nähnyt tämän kaavan, tämä on koiran lajityypillinen tapa lähestyä vierasta, kun se haluaa lähestyä kohteliaasti.

Kun koira kokee vieraan uhkana, se lähestyy tätä jäykkänä stepaten, häntä heiluu korkealla, katse on nauliutunut vieraaseen. Yleensä varautunutkin koira lähestyy vierasta kohteliaasti kauempaa kiertäen, kohtisuoraan toisiaan lähestyvät koirat enteilee lähes varmaa tappelua. Tämäkin koira tulee jännittyneenä koiran luo, haistelee huulia ja kaulaa, painaa ehkä pään tai tassun niskan päälle ja siirtyy sitten haistelemaan takapuolta. Riippuu täysin siitä, miten vieras reagoi tämän koiran eleisiin, mitä näistä käytöksistä seuraa. Jos vieras ei mitenkään voi sulattaa sitä, että sitä lähestytään noin epäkohteliaasti, seuraa rähähdys, jos se ei auta seuraa yleensä tappelu. Jos vieras taas alistuu saamaansa kohteluun, tämä varautuneena lähestynyt koira yleensä lähtee tilanteesta pois, se merkkaa ja häipyy tilanteesta. Tai sitten se alkaa rentoutumaan ja tutustumaan koiraan kohteliaammin.

Kun nyt mietimme, miten me haluamme, että koira kohtaa vieraat, on meidän odottamamme käytös melko erilainen. Me odotamme, että koira on koko vieraiden kohtaamisen ajan kaikki tassut maassa, se ei hypi vierasta vasten, eikä nuole käsiä tai kasvoja. Kun vieras ojentaa käden, kumartuen samalla koiran päälle sekä hymyillen, me odotamme, että koira näyttää siltä, että se pitää tästä. Mielestäni tämä ihmiselle tyypillinen tapa tervehtiä näyttää enemmän varautuneena lähestyvältä koiralta, kuin ystävällisesti lähestyvältä. Kuitenkin koirat yleensä pitävät ihmisistä ja näyttävät aidosti iloisilta, kun vieras heitä tervehtii.

Koirat kuitenkin oppivat nämä ihmiselle tyypilliset tavat kohtaamistilanteessa, paitsi ne tietyt yksilöt, jotka eivät opi tätä, näitä yksilöitä usein kutsutaan ongelmakoiriksi. Ihminen usein suhtautuu koiran yli-innokkaaseen tai aggressiiviseen käytökseen tervehtimistilanteessa hyvin henkilökohtaisesti, hän loukkaantuu ja koiran omistajat ovat noloina ja vihaisia koiran käyttäytymisestä. Tämä on hyvin inhimillistä. Jos lähestyt vierasta ihmistä ottaen häneen katsekontaktia, ojennat käden ja tervehdit kohteliaasti, mutta vieras ihminen ei vastaakaan eleesi, hän ei ojenna sinulle kättään vaan vetää kädet puuskaan ja kääntää selkänsä, otat sen henkilökohtaisena loukkauksena. Muodostat mielessäsi kuvan tämän ihmisen luonteesta, samoin me luomme kuvan koirasta, joka ei vastaakaan meidän kohteliaisiin eleisiin, kuten odotamme.

Vaadimme siis koiralta, että sen täytyy kohdata vieraat ihmiset lajilleen epätyypilliseen tapaan, voidaankin miettiä, kuinka vaikeaa tämä on. Mitä jos itse päättäisit, että et enää kohtaa vierasta ihmistä omalle lajille tyypilliseen tapaan, vaan teet sen samoin kuin koira. Lähestyt vierasta kumarassa ja heilutat takapuoltasi. Kun olet päässyt perille, et ojennakaan kättäsi, vaan nuolaiset vierasta suupielestä ja siirryt haistelemaan hänen kaulaansa. Sitten kumarrut ja haistat hänen takapuoltaan, jonka jälkeen kumarrat vieraalle ja lähdet juoksemaan karkuun. Ymmärtääkö tämä vieras ihminen, että häntä juuri lähestyttiin kohteliaasti ja haluat, että vieras lähtee juoksemaan perääsi?

Tämä hyvin kärjistetty esimerkki kuvaa ehkä jollain tasolla sitä tilannetta, miten koira kokee vieraan ihmisen kohtaamisen, kun se reagoi siihen ei-toivotulla tavalla. Tämä on lähtötilanne myös jokaisen koiranpennun kanssa, niillä ei todennäköisesti ole sisäsyntyistä ihmisenlukutaitoa, vaikka koiranpennulla varmasti on taipumus tulkita ihmistä, se ei todennäköisesti tiedä syntyessään, miten ihmisen kanssa tulee toimia. Niiden täytyy opetella, huomata yrityksen ja erehdyksen kautta, miten ihmisen kanssa kannattaa toimia.  Ihmisen ja koiran lajityypillinen käytös poikkeaa toisistaan juuri tässä tilanteessa todella paljon. Me vaadimme, että koira omaksuu vieraan lajin eleet, mutta jos itse yrittäisit samaa, se ei olisi kovin helppoa. Kuitenkin koirat ovat melkoisia mestareita omaksumaan tämän, ne oppivat, että hampaitaan näyttävä ihminen on ystävällinen ja hänen luokseen kannattaa tulla, mutta kuitenkin koira tietää, että hampaitaan näyttävää koiraa ei kannata lähestyä.

Lähteet:

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1305571753493

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s